Muutama päivä sitten YLE:n Prisma-ohjelma esitti mielenkiintoisen dokumentin, jossa kerrottiin lääkkeistä, niiden sivuvaikutuksista ja käytöstä yleisesti. Dokumentissa kerrottiin myös lääkkeiden liikakäytöstä ja mm. kipulääkkeiden koukuttavasta vaikutuksesta.
Silmääni pisti kuitenkin eniten osio, jossa kerrottiin antibioottien toimivuudesta nykyajan bakteereja vastaan. Esimerkkinä kuvattiin erään syöpäpotilaan tilannetta, jonka tulehduksiin eivät antibiootit tuntuneet enää auttavan. Tutkittaessa asiaa todettiin, että kuudesta mahdollisesta antibiootista ainoastaan yhdestä oli apua tälle kyseiselle potilaalle. Lääkäriä haastateltaessa kävi ilmi, että antibioottien teho tuntuu nykyään koko ajan heikentyvän bakteerien kehittyessä niille vastustuskykyiseksi.
Bakteerien vastustuskyky on peräisin antbioottien ylenmääräisestä käytöstä, sillä välillä näyttää siltä, että antibioottikuuri määrätään tautiin kuin tautiin. Esimerkiksi tavallisen flunssaan hoitoon voi saada antibioottikuurin, jolloin koko kuuri menee täysin hukkaan. Antibiootit tehoavat käytännössä ainoastaan bakteeriperäisiin tulehduksiin ja siten viruksen aiheuttaman flunssan kohdalla antibiooteista ei ole mitään hyötyä. Tämä ainoastaan heikentää antibioottien tehoa tulevaisuudessa, sillä samalla edistetään vastustuskykyisten bakteerien kehitystä.
Sama periaate pätee myös muihin lääkkeisiin, esim. tulehduskipulääkkeisiin. Turhalla lääkkeiden käytöllä ainoastaan heikennetään kyseisen lääkkeen tehoa omalla kohdalla. Esimerkiksi vanhalla työkaverillani oli tapana ottaa joskus muutamakin Burana-tabletti heti, kun kurkkua hieman aristi. Mainitsin hänelle asiasta joskus ohimennen, mutta sanomani kuitattiin sillä, etten tiennyt miten kipeä hän oikeasti oli. Toki jokaisella ihmisellä on oma kivunsietokykynsä ja se pitää ottaa huomioon, mutta jos kurkkukipuun pitää ottaa pari 400 mg:n Buranaa, herättää se ainakin minussa jonkinlaista kysymyksiä lääkkeiden käytöstä. Todennäköisesti annoskoko vain kasvaa tulevaisuudessa, kun tuntuu että 800 mg Buranaa ei enää riitä.
Toinen ihmetyksen aihe on kaikille yllättävänkin tuttu migreeni. Wikipedian mukaan migreeniä esiintyy n. 11 %:lla länsimaiden aikuisväestöstä. Saman tietolähteen mukaan n. 15 % naisista ja 8 % miehistä saa migreenikohtauksen jossain elämänsä vaiheessa. Silti omien kokemuksieni mukaan migreeni tuntuu olevan yksi yleisimmistä sairauksista. Jokaisessa työ- ja opiskeluympäristössäni on ollut useampi henkilö (parhaimmillaan kolme henkilöä kahdeksasta), jotka saavat omien sanojensa mukaan migreenikohtauksia. Todennäköisempi selitys näille "migreenikohtauksille" on yleensä nestevajauksesta tai stressistä johtuva pääkipu, mutta kuten masennuksen kohdalla, on tavallaan trendikkäämpää kertoa sairastavansa migreeniä.
Itse yritän välttää ylimääräistä lääkkeiden käyttöä, sillä tavallisimpia sairauksia voi hoitaa terveellä maalaisjärjellä. Pääkipuun tepsii yleensä pieni ateria runsaan nesteen kera (tosin pidemmällä viiveellä kuin lääkkeitä käytettäessä) ja flunssaan toimii edelleen lepo, kuuma mehu ja kurkkupastillit. En väitä, etten käyttäisi ollenkaan esim. tulehduskipulääkkeitä, mutta välttämällä niiden turhaa käyttöä varmistan omalla kohdallani sen, ettei minun tarvitse ottaa niitä ylenmäärin, ennenkuin ne alkavat vaikuttaa toivotulla tavalla.
Pillerit taitavat kuulua nykyään yhä useamman arkipäivän rutiineihin. Ja miksi ei, kun joka tilanteeseen on tarjolla oma tablettinsa. Tilanteesta eivät kuitenkaan hyödy pitkällä tähtäimellä muut kuin lääkkeitä valmistavat lääkeyritykset.
