Kukapa ei olisi välttynyt nykypäivänä kuulemasta termiä IOT. Tuo tulevaisuuden internet, Suomen talouden ja työpaikkojen pelastaja, tulevaisuuden nopeiden verkkojen hyödyntäjä, leivänpaahtimet internetiin tuova sekä kaiken muunkin mahdollistama uusi teknologia.
Näinkohän on?
IOT:n määritelmä on varmasti kaikille tuttu, mutta tarvittaessa voit käydä kertaamassa tekstin Wikipediasta. IOT tai esineiden internet siis tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että laitteet ja yksinkertaiset sensorit kytketään langalla tai langattomasti internetiin. Sen jälkeen oletetaan, että niiden tuottamaa tietoa voitaisiin hyödyntää joko toisten laitteiden ohjaamiseen tai tietoa voitaisiin analysoida pilvessä ja löytää tietomassasta mm. erilaisia trendejä ja poikkeamia. Nämä taas aiheuttaisivat vanhojen toimintatapojen ja laitteiden tehostamista sekä helpottaisivat täysin uusien mahdollisuuksien löytämistä.
IOT ei ole mikään pikku juttu, mikäli tarkastelee erilaisia arvioita laitteiden lukumääristä ja vaikutuksista liike-elämälle. Miljardeja laitteita ja biljoonien (kyllä, se miljardista seuraava) eurojen markkinat seuraavan viiden vuoden sisällä (Gartner). Eli kyseessä pitäisi olla seuraava suuri mullistus sitten internetin leviämisen yliopistoista kotitalouksiin.
Hyvältä kuulostaa. Toisaalta, viisi vuotta ei ole pitkä aika, missähän mennään tällä hetkellä?
Näytöt ovat toistaiseksi vähän heikkoja. Varsinkin kuluttajapuolen IOT toteutukset ovat hyvin vaisuja. Idenana näyttääkin olevan, että otetaan laite, laitetaan se langattomaan verkkoon, toteutetaan laitetta varten oma pilvipalvelu sekä mobiilisovellus ja ... eh ... niin, siihen se sitten jää.ah yes excellent, a smart cot pic.twitter.com/00hzRQNQsK— Internet of Shit (@internetofshit) December 21, 2015
Yrityspuolellakaan ei hyvältä näytä. Toteutuksiin kuuluu mm. kauppojen pakastehyllyjen lämpömittarien arvojen lukeminen automaattisesti puolen tunnin välein (http://www.tivi.fi/CIO/iot-levittaa-lonkeroitaan-jo-kauppojen-pakastealtaille-3327096). Ei oikein kuulosta sovellukselta, jota ei olisi pystytty toteuttamaan ilman taianomaista IOT:tä tai sovellukselta, joka tuo miljoonien eurojen arvosta uutta liiketoimintaa.
Suomessakaan ei ole homma vielä oikein lähtenyt käyntiin: http://mobiili.fi/2015/11/12/elisa-iot-kisa-ratkesi-tuoreempi-ruoka-pokkasi-50-000-euroa/ (spoiler: palkinto voitettiin pakettiin liimatulla NFC-sirulla, missä ne täysin uudet ideat?).
Missä mättää, mikä menee pieleen?
IOT:n kuvitellaan olevan jotain ihmeellistä, jotain täysin uutta. Kuitenkin kyseessä on ainoastaan kasa mittareita tai laitteita, jotka puskevat tietonsa laitteesta pihalle toisten hyödynnettäväksi. Ei muuta.
IOT:n taika pitäisikin olla juuri siinä, että dataa tulee joka paikasta ja että niiden yhdistelmästä löytyisi uusia, ennestään tuntemattomia korrelaatioita tai että tietojen perusteella voitaisiin tehdä ennusteita tulevasta (esim. laitteen toimintavarmuudesta). Jotain lisäarvoa voisi tulla myös aiemmin M2M lyhenteellä tunnetusta tekniikasta, jossa laitteet keskustelisivat keskenään ja tekisivät siten parempia päätöksiä.
Mutta jos datan hyödyntäminen jää siihen, että joku yrittää väkisin keksiä sensorin tuottamalle mittausarvolle käyttöä, toteutuksetkin jäävät vaisuiksi. Toteutukset ovat olleet suorastaan luokattomia. Väkisin keksittyjä projekteja, jotka kuorrutetaan makeaksi kolmen kirjaimen avustuksella (http://phys.org/news/2016-02-5g-internet.html).
Missään ei ole vielä esiintynyt ongelmaa, johon IOT olisi ratkaisu. On vain tehty IOT-nimisiä toteutuksia ja yritetty keksiä ongelmia, joita ne voisivat korjata.Toinen iso ongelma liittyy tietoturvaan, tai oikeastaan sen täydelliseen puuttumiseen.
- Insinöristi
Tilanne on sama kuin 1990-luvun puolenvälin jälkeen, jolloin suuri määrä suojaamattomia tietokoneita liitettiin internetiin. Maailmanlaajuiset virusepidemiat olivat yleisiä. Useinmiten ne levisivät sähköpostin välityksellä ja joskus avoimien TCP-porttien avustuksella. Iso muutos tilanteeseen saatiin vasta vuosia myöhemmin, kun Microsoft päätti vihdoin uudistaa strategiaansa tietoturvan osalta ja turvan tärkeys verkkomaailmassa tuli paremmin yleiseen tietoon.
Nyt, toistakymmentä vuotta myöhemmin, olemme vastaavassa tilanteessa tekemässä täysin samaa virhettä uudelleen. Miksi ihmeessä?
Vastaus on tälläkin kertaa raha. Kun kerran Gartner lupaa nopeille toimijoille suuria summia rahaa, kaikki mahdolliset mutkat ajetaan suoraksi, jotta juuri meidän ratkaisumme pääsisi maaliin ensimmäisenä. Esimerkiksi näin:
Hirveän tärkeää on se, että emme jää märehtimään sitä tietoturva-asiaa liiaksi, koska muuten emme tee mitään asioita.Tälläkin hetkellä avoimesta verkosta löytyy lukemattomia energia- ja elintarvikelaitosten hallintapaneeleita, kiinteistöjen hallintasovelluksia ja yksityisiä nettikameroita, jotka pitäisi ehdottomasti suojata ulkopuoliselta liikenteeltä (esim. http://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/karu-raportti-tietoturvasta-suomessa-tuhannet-palvelut-avoinna-hyokkaajille-6561847). Nämä ovat olleet verkossa jo ennemmin kuin termi IOT keksittiin, mutta niiden suojaaminen ei ole vielä tänäkään päivänä onnistunut. Kuka kuvittelee, että tulevaisuuden IOT-sovelluksiakaan suojattaisiin kunnolla vielä vuosikausiin.
- Ossi Lindroos, Solita (http://yle.fi/uutiset/asioiden_internet_voi_mullistaa_arkea_enemman_kuin_internet__tietoturvaa_ei_saa_jaada_marehtimaan_liiaksi/8821146)
Loppujen lopuksi täytyy toki myöntää, että uudenlaiset laitteet ja sensorit, sekä valtava tietomassa voisivat yhdessä luoda kokonaan uudenlaisia mahdollisuuksia. IOT-termin alle kuuluvia sovellutuksia on tehty jo vuosikymmeniä, joten mistään täysin uudesta asiasta ei ole kyse. Uutta on teknologian halpa hinta, jonka avulla vanhoja laitteita voidaan valmistaa suuria määriä ja kasvattaa siten käsiteltävän tiedon määrää.
Tämänhetkiset arviot tulevasta kehityksestä (niin rahallisesti kuin laitemääriltäänkin) ovat mielestäni kuitenkin niin pahasti pielessä, että kyseiset visiot sopivat toistaiseksi ainoastaan juhannussaunan sytykkeeksi.
I built a hair washing robot. pic.twitter.com/TSEAugnlfJ— Simone Giertz (@SimoneGiertz) May 6, 2016
