Otetaan pitkästä aikaa kantaa nykypäivän uutisiin. Viime viikkoina ja kuukausina on keskusteltu paljon Ylen linjauksista, sen toimittajien toimista ja päätoimittajien reagoinneista näihin toimiin.
Homma lähti liikkeelle viime vuoden marraskuussa kun kävi ilmi, että pääministerin läheisillä on kytköksiä Talvivaaran kaivokseen, tai ainakin sielä työskentelevään yritykseen, Katera Steeliin. Epäiltiin, että pääministeri olisi tehnyt päätöksen tukea kaivosta ainakin osittain siitä syystä, että hänen läheisenä saisivat siitä hyötyä. Varsinkin Yle uutisoi asiasta yhden viikonlopun ajan erittäin aktiivisesti, kunnes se seuraavana viikkona lopetti uutisoinnin lähes kokonaan. Erilaisten huhujen ja muiden medioiden uutisten mukaan Ylessä tehtiin linjaus, jolla estettiin käsittelemästä aihetta enempää.
Seuraavaksi nostettiin esiin pääministerin läheisten kytkökset yritykseen, joka julkisti ison yhteistyösopimuksen Intiassa. Julkistaminen sattui samaan aikaan, kun pääministeri itse oli edustusmatkalla Intiassa. Matkan tarkoitus oli luoda uusia kauppasuhteita Intian ja Suomen välille, joten matkalla oli mukana myös yritysten edustajia. Eräs näistä yrityksistä oli se sama firma, jossa pääministerin läheisillä oli yhteyksiä ja joka julkisti isohkon aiesopimuksen Intiassa. Firma oli nimeltään Chemopolis.
Pian tämän jälkeen tuotiin esiin Chemopoliksen taustoja. Näytti siltä, kuin yritys olisi jo pitkään yrittänyt kehittää teknologiaa, jota ei kuitenkaan oltu myyty tai saatu kaupaksi. Aiesopimuksia oli useitakin, mutta mikään niistä ei näyttänyt toteutuneen. Yritys alkoi olla pahasti velkainen, kunnes valtion omistama yhtiö, Fortum, teki sijoituksen Chemopolikseen. Jälleen kerran pääministerin vastuuta asiassa epäiltiin.
On tärkeää, että meillä on mahdollisimman moniääninen ja vapaa media. Tämä seikka on olennainen osa nykypäivän demokratiaa, jossa päätöksistä ja niiden taustoista saadaan tietoa. Meillä on myös sananvapaus, joka kuuluu toisena tärkeänä osana demokratiaan, jotta jo tehdyistä ja tulevista päätöksistä voidaan keskustella vapaasti.
Mutta
Joskus kuitenkin näyttää siltä, että sananvapauden nojalla yritetään tehdä ehkä vähän liikaakin asioita. Korostan, näyttää siltä, sillä koko tämän aiheen käsittely näissä edellä mainituissa esimerkeissä on pelkästään huhujen ja toispuolisten näkemysten varassa.
En ole myöskään Keskustan kannattaja enkä ole äänestänyt Keskustaa missään edellisissä vaaleissa. En tule todennäköisesti äänestämään tulevissakaan vaaleissa Keskustan ehdokkaita.
Palataan alkuun. Toimittaja siis hoksaa, että pääministerin läheisillä on kytköksiä yritykseen, joka saa keskiarvoa pienemmän sopimuksen (http://yle.fi/uutiset/3-9315671) toisesta yrityksestä, jolle pääministeri lupaa antaa valtion tukea 100 miljoonaa euroa. Tässä yrityksessä, eli Katera Steelissä, pääministerin läheisten omistus on kokonaiset 5,25 prosenttia. Itse asiassa, läheiset eivät omista suoraan 5 prosenttia Katera Steelistä, vaan omistus tulee erillisen holdingyhtiön kautta.
Eli toimittaja epäilee, että pääministeri antaa yritykselle A tukea 100 miljoonaa euroa, jotta yritys B voisi saada A:lta n. 500 000 euron arvoisen sopimuksen, jotta holdingyhtiön kautta omistusta hallinnoivat pääministerin läheiset saisivat rahallista etua. Paljonko etua he voisivat saada? Tätä on vaikea arvioida, mutta yritetään. Arvioidaan, että puolen miljoonan euron urakka on myyty maksimissaan 35 prosentin tuotto-odotuksella. Urakan tarkkaa hintaa ei tiedetä, mutta yleisesti puhutaan 500 000 euron urakasta, joten 35 % vastaa 175 000 euroa. Tästä summasta maksetaan toki monenlaisia veroja, mutta oletetaan, että tuo summa putoaa suoraan viivan alle. Tästä summasta pääministerin läheisille kuuluu 5 % eli 8750 euroa. Tuo summa jaetaan vielä Fortel Invest -yhtiön omistajien kesken, joita ovat ainakin pääministerin aikuiset lapset, tuolloin 3 kpl. Eli jokaiselle lapselle saatiin 2916,67 euroa valtion rahaa (miinus verot).
Mikäli pääministeri teki tietoisesti päätöksen antaa kaivokseen 100 miljoonaa euroa tukea, jotta siitä valuisi n. 3000 euroa (miinus verot) hänen lapsilleen, kuulostaa siltä, että pääministeri yrittää peittää korruption todella hyvin tai että pääministeri ei osaa laskea prosentti- ja miinuslaskuja. En väitä, etteikö pienikin eduntavoittelu olisi väärin, mutta näyttää erittäin epätodennäköiseltä, että joku yrittäisi tällä tavalla kanavoida itselleen tai läheisilleen rahaa. Anna miljoonia jonnekin toisaalle, jotta 0,003 prosenttia jäisi suvun omistukseen.
Seuraavassa tapauksessa Intiassa tehdyn kaupanedistämismatkan jälkeen, suomalaisyhtiö julkistaa ison aiesopimuksen Intiassa. Jälleen kerran toimittaja löytää yhteyden suomalaisyhtiö Chemopoliksen ja pääministerin välillä. Pääministerin läheiset omistavat osan Chemopoliksesta, jolloin epäiltiin, että pääministeri on taas käyttänyt asemaansa väärin. Paljonko tämä omistus sitten oli? Niin erikoiselta kuin se kuulostaakin, taas kokonaiset 5 prosenttia. Tässäkään tapauksessa omistus ei ole suora, vaan holdingyhtiö Fortel Invest on omistajana Chemopoliksessa.
Herää epäilys, miksi kyseinen yhtiö edes oli mukana edistämismatkalla? Eikö pääministeri huomannut tuttua yhtiötä osallistujalistassa ja miksei hän pudottanut sitä pois, jotta ei aiheuttaisi edellä mainitun kaltaista epäilyä? Kuten tiedetään, Suomi on pieni maa. Pienessä maassa useat toimijat tuntevat toisensa tavalla tai toisella. Tiettyjen aihealueiden edustajat tuntevat kaikki Suomen vastaavat henkilöt. Voisi kuvitella, että menestynyt yrittäjä tuntee useita muitakin yrittäjiä, varsinkin kotiseudultaan. Pitäisikö siis toimia siten, että pääministeri ei saisi edustaa kotipaikkansa yrityksiä lainkaan? Eikö pääministeri saa edustaa sellaisiakaan firmoja, joiden omistajia hän tuntee? Tämä tapaus ei ole ihan yhtä selkeä kuin case Talvivaara, mutta itselleni heräsi tässäkin kohdassa ihmetys, miksi tätä oli edes nostettu julkisuuteen, kytkös oli äärimmäisen pieni.
Viimeisenä listasta löytyy Fortumin tekemä sijoitus edellä mainittuun Chemopolisiin. Yrityksen taustoja tutkittaessa, toimittaja huomasi, että valtionyhtiö Fortum oli tehnyt yritykseen huomattavan sijoituksen ja että Chemopolis olisi ilman tuota sijoitusta ollut erittäin huonossa kunnossa. Jälleen kerran löydettiin yhteys pääministeriin. Pääministeri on vastuussa valtionyhtiöiden ohjauksesta, joten tehtiin oletus, jotta pääministeri olisi tietoisena läheistensä kytköksistä määrännyt tai vaikuttanut jollain tavalla Fortumin Chemopolis-sijoitukseen. Kuten sanottua, pääministerin läheisillä oli kokonainen 5 prosentin omistusosuus Chemopoliksessa holdinyhtiön kautta. Minun on vaikeaa uskoa, että tässäkään tapauksessa pääministeri olisi toiminut jotenkin väärin. Pitäisikö kaikkien valtionyhtiöiden jättää tekemästä sijoituksia pienessä maassa, jossa pääministeri saattaa historiansa vuoksi tuntea useita yritysjohtajia, jotta ei tulisi epäilyksiä pääministerin esteellisyydestä? Toki olisi mahdollista, että valtionyhtiöiden vetovastuu siirrettäisiin toisaalle, mutta on kuitenkin tavallaan luontevaa, että entinen yritysjohtaja käyttää tietotaitoaan myös valtionyhtiöiden toiminnan ohjaamiseen.
On hyvä asia, että toimittajat tutkivat ja selvittävät mahdollisia kytkentöjä johtavissa asemissa olevien henkilöiden ja heidän toimiensa väliltä. Joskus pitäisi kuitenkin pitää jäitä hatussa. Olivatko nämä tapaukset sellaisia, joita pitäisi pitää median pääuutisena päiväkausia? Olivatko epäilyt ja mahdolliset hyödyt todella niin vakavia, että niitä kannatti nostaa keskusteluun päivä toisensa jälkeen? Toimittajat vetosivat sananvapauteen, heillä oli oikeus kertoa näkemistään vääryyksistä. Kyllä, mutta olisiko tapaukset pitänyt kuitenkin suhteuttaa tapahtuneeseen vahinkoon? Omasta mielestäni nämä tapaukset nostettiin kohtuuttomiin mittoihin. Toimittajien pitäisi muistaa, että sananvapauteen kuuluu vastuu. Päätoimittajalla on oikeus ja jopa vastuu siitä, että hänen edustamansa väline tuottaa sellaista aineistoa, joka kestää kriittisen keskustelun puoleen ja toiseen. Päätoimittajalla oli mielestäni oikeus rajata aiheen käsittelyä. Ehkä hänkin vihdoin ymmärsi, miten isoista tai pienistä asioista kohuissa oli kyse. Toimittajat eivät halunneet antaa periksi mahdollisen skuuppinsa edessä. He eivät välttämättä nähneet metsää puilta, miten pienistä asioista löydöksissä oli loppujen lopuksi kyse.
Toivon jatkossakin näkeväni ja lukevani tutkivan journalismin tuottamaa aineistoa. Ongelmien ei aina tarvitse olla isoja epäkohtia. On kuitenkin väärin yrittää tehdä kärpäsestä härkästä. Kannattaa kuunnella myös ulkopuolisia, jotka ehkä osaavat paremmin nähdä asioiden oikeat mittasuhteet.
