Covid-19-taudin vaikutus kuolleisuustilastoihin

Tälle vuosikymmenelle näyttäisi muodostuvan vain yksi puheenaihe, tartuntatauti Covid-19.

Viimeisen puolen vuoden ajan olemme saaneet tottua päivittäisiin tilastoihin tartuntatilanteesta. Tutuiksi ovat tulleet tartuntaluku, sairastuneet 100 000 henkilöä kohti sekä lukemat tartunnoista edellisen kahden viikon ajalta. Uuteen koronavirukseen menehtyneiden määräkin kerrotaan tartuntalukujen yhteydessä. Alkukesästä lukemat kuulostivat hurjilta, varsinkin Italian, Espanjan ja Ruotsin kohdalla.

Samoihin aikoihin mieleeni heräsi eräs kysymys. Miten Covid-19 vaikuttaa, tai on jo vaikuttanut, eri maiden kuolleisuuteen? Etelä-Euroopan isoissa kaupungeissa raportoitiin isoja tartunta- ja kuolleisuuslukuja, mutta miten luvut vertaantuvat normaalitilanteeseen? Ihmisiä menehtyy päivittäin vanhuuteen, sairauksiin, onnettomuuksissa ja väkivallan seurauksena. Itselläni ei ollut mitään käsitystä siitä, mitä ns. "normaali" tarkoittaa tälläisissä tilastoissa.
Nyt vähän myöhemmin kysymys ilmestyi mieleeni uudelleen. Tällä kertaa päätin ottaa asiasta selvää.

Hienoa, tätä juuri kaipasimme, lisää tilastoja ja käppyröitä

Kyllä, taas olisi tarjolla lisää tilastoja jo liian tutuksi käyneestä aiheesta. En itse törmännyt vastaaviin tilastoihin muutamaa sivumainintaa lukuunottamatta, ennenkuin selvitin aihetta tarkemmin. Yle on tehnyt aiheesta parikin uutista (https://yle.fi/uutiset/3-11416249), tuoreempi uutinen on vain joitakin päiviä vanha (https://yle.fi/uutiset/3-11516123)

Yle raportoi prosentuaalisia muutoksia normaaliin verrattuna, mutta miltä konkreettiset luvut sitten näyttävät? Luvut on koottu pääasiassa maiden omien tilastokeskusten sekä Eurostatin kautta. Yhdysvalloissa lukuja ylläpitää tautikeskus CDC. Covid-19-tautiin menehtyneiden määrät on koottu Johns Hopkins -yliopiston ylläpitämästä  julkisesta aineistosta. Linkit lähteisiin ja koottuun aineistoon löytyy tekstin lopusta.

HUOM!
Tulkitsen lukuja insinöörin näkökulmasta, en ole terveysalan ammattilainen. Otathan tämän huomioon kun luet kaavioista tekemiäni päätelmiä.
Olen koonnut tilastot itse manuaalisesti, luvut voivat sisältää virheitä.

Mutta lupasin graafeja, tässä niitä nyt tulee.
Graafeista löytyy viisi erilaista lukua. Palkin alaosa kertoo vuoden 2020 menehtyneiden määrän kyseisellä kuukaudella, josta on otettu pois Covid-19-taudin vaikutus. Palkin yläosa kuvaa Covid-19-tautiin menehtyneitä. Viivoja on kolme, jotka kaikki kuvaavat vuosien 2009 - 2019 menehtyneiden tilastoa. Keskimmäinen viiva kertoo keskiarvon, ylempi ja alempi viiva kertovat ko. vuosien vaihteluvälin (ylemmässä viivassa kyseisen kuukauden suurin lukema vuosilta 2009 - 2019, alemmassa pienin lukema).

Suomen tilastoon Covid-19 ei mielestäni aiheuta merkittävää poikkeamaa. Huhti- ja toukokuussa menehtyneiden määrät ovat hieman yli edellisen 10 vuoden maksimista, mutta ero on pieni. Muutama silmiinpistävä yksityiskohta näkyy tammi- ja maaliskuun 10 vuoden maksimeissa. Piikit johtuvat vuoden 2017 tammikuusta (5492 henkilöä) sekä 2018 maaliskuusta (5395 henkilöä). Lähes yhtä iso luku löytyy 2016 tammikuulta (5336 ihmistä). Ainoa suurempi lukema löytyy vertailujakson ulkopuolelta, vuoden 1993 joulukuulta (5504 ihmistä) ja seuraavaksi pienempi vuoden 1996 tammikuulta (5243).

Ruotsin mallista on puhuttu paljon. Kuvaaja osoittaa, että huhti-kesäkuuhun on muodostunut selkeä kasvu menehtyneiden määrässä, josta Covid-19 näyttisi olleen yksistään vastuussa. Myös Ruotsin vuoden 2018 maaliskuussa on tapahtunut jotain, joka aiheuttaa 10 vuoden maksimiviivaan piikin, tuolloin Ruotsissa menehtyi 9437 ihmistä. Suurempia lukemia löytyy kauempaa historiasta, jostain syystä suurin lukema löytyy Suomea mukaillen vuoden 1993 joulukuusta (11053 henkilöä)

Norjassa tilanne näyttää vastaavalta kuin Suomessa. Covid-19 ei näyttäisi aiheuttaneen merkittävää poikkeamaa edellisen 10 vuoden menehtyneiden määrään. Tämän aineiston erikoisuutena oli Norjan oman tilastokeskuksen (Statistisk sentarlbyrå) sekä Eurostatin lukujen poikkeamat vuosilta 2000-2019. Vuosien kokonaismäärät olivat melkein yhtäläisiä, mutta yksittäisten kuukausien lukemissa oli suuriakin eroja.

Suomea verrataan varsinkin työllisyyteen liittyvissä kysymyksissä usein Saksaan. Myös kuvaaja menehtyneistä näyttää jokseenkin samannäköiseltä, uusi koronavirus ei ole aiheuttanut kovin merkittävää poikkeamaa edeltävän 10 vuoden jaksoon verrattuna. Ainoastaan huhtikuussa näkyy isompi piikki, joka näyttäisi olevan pelkästään Covid-19-taudin aiheuttamaa. Tilastollinen kummallisuus 2018 maaliskuun kanssa jatkuu Saksankin kohdalla. 10 vuoden maksimiarvojen piikki johtuu silloin tilastoidusta 107 104 menehtyneestä henkilöstä. Tämä on ylivoimaisesti suurin lukema keräämässäni Saksan aineistossa (vuodesta 1990 - 2020). Luku löytyy sekä Eurostatin että Saksan oman tilastokeskuksen (Statistisches Bundesamt) raportoimista luvuista. Seuraavaksi isoin luku löytyy vuoden 2017 tammikuusta (96 033).

Alkuvuodesta seurattiin Italian taistelua virusta vastaan pelonsekaisin tuntein. Kuvaajakin osoittaa tilanteen vaikeuden maalis- ja huhtikuussa. Maaliskuun lukema on valtava, vaikka jätettäisiin Covid-19 huomiotta. Tämä johtuu todennäköisesti silloisesta resurssien ja testikapasiteetin puutteesta, jolloin kuolemien syitä ei välttämättä rekisteröity kaikkien osalta oikein (https://voxeu.org/article/covid-19-italy-analysis-death-registry-data). Italian tilastojen koonti oli hieman hankalaa, sillä en löytänyt Italian oman tilastokeskuksen tuottamia tuoreita tilastoja lainkaan. Tilastotiedot päättyivät vuoteen 2018. Tällöin löysinkin Eurostatin Euroopanlaajuiset ja maakohtaiset tilastot, joita käytin apuna muidenkin maiden tilastojen muodostuksessa. Tuoreimmat luvut olivat viikkotasolla, joista muodostin kuukausikohtaiset tilastot. Tämän vuoksi luvut eivät pidä täysin paikkaansa, mutta antavat osviittaa tilanteesta.

Suomen mediassa Ranska on mielestäni jäänyt vähemmälle huomiolle. Kuvaaja osoittaa, että huhtikuussa tilanne Ranskassa pääsi ehkäpä yllättämään, Covid-19-taudin vaikutus näkyy kuvassa selvästi. Ranskan tilastossa 2019 ja 2020 luvut koostuvat alustavista (premilinary) tilastoista, eivätkä pidä täysin paikkansa. Tilanne on vastaava Italian kanssa, luvut antavat kuitenkin kohtuullisen kuvan viruksen vaikutuksista.

Yhdysvaltojen Covid-19-tilanne on puhuttanut viime kuukausina paljon. Keräämieni lukujenikin mukaan näyttäisi siltä, että virus todellakin on aiheuttanut merkittävää kasvua menehtyneiden määrissä. Yhdysvaltojen tilastotietojen arvioinnissa pitää kuitenkin olla varovainen. Erilaiset virastot ja toimijat tuottaavat suuria määriä erilaisia lukuja, mutta koin hankalaksi löytää kunnollista ja ajantasaista tilastoa erityisesti vuosien 2018 - 2020 menehtyneiden määristä. Suuressa maassa tilastointi on varmasti hankalaa, eikä voi millään pysyä ajan tasalla, mutta etsinnän hankaluus yllätti silti. Osavaltioilla olisi varmasti omat tilastonsa, mutta niiden keräämiseen menisi paljon aikaa. Lopulta löysin CDC:n tuottaman viikko-tason aineiston, jonka muutin kuukausitason dataksi. Luvut eivät siis tässäkään tapauksessa ole täysin oikeita, mutta uskoisin aidon tilanteen muistuttavan jotakuinkin kuvaajan esittämää tilannetta.

Yhdistyneen kuningaskunnan (Iso-Britannia ja Pohjois-Irlanti, jatkossa UK) kaavio herätti kysymyksiä käyttämistäni tilastoista. Käyttämällä Johns Hopkinsin tuottamaa tietoa maailmanlaajuisista Covid-19-tautiin kuolleista, UK:n luvut näyttävät pahalta, pahemmalta kuin Italiassa. Huhtikuussa menehtyneitä olisi ollut niin paljon, että jopa puolet uuteen virukseen kuolleista olisi jäänyt kokonaan rekisteröimättä. Heti nähtyäni tämän, lähdin tarkistamaan lukuja uudestaan. UK:n Office for National Statististics (ONS) kokoaa myös tietoja Covid-19:ään liittyvistä kuolemista ja käyttämällä tätä tietoa, saadaan seuraava kaavio

Rekisteröintitarvoissa on eroja. ONS:n tilastot kootaan kuolintodistuksista ja siitä, mainitaanko niissä Covid-19:ää (https://www.ons.gov.uk/peoplepopulationandcommunity/birthsdeathsandmarriages/deaths/methodologies/userguidetomortalitystatisticsjuly2017#information-collected-at-death-registration). Johns Hopkinsin tiedot perustuvat Public Health Englandin ja kansallisen terveyspalvelu NHS:n tuottamaan aineistoon, jossa lasketaan mukaan 28 päivän sisällä positiivisen testituloksen saanut ja sittemmin menehtynyt henkilö (https://coronavirus.data.gov.uk/about-data#daily-and-cumulative-deaths-within-28-days-of-a-positive-test). Katsoi kumpaa kuvaajaa tahansa, on selvää, että huhti- ja toukokuussa menehtyneitä on ollut aiempia vuosia enemmän ja syy on selkeästi Covid-19-taudin aiheuttama.

Espanja oli Italian ohella paljon julkisuudessa alkukeväällä. Kuvaaja näyttää selkeän syyn median huomiolle. Maalis- ja huhtikuussa tapauksia oli niin paljon, että kaikkia tapauksia ei saatu tilastoihin mukaan. Tässäkin tapauksessa voi tosin olla kyse erilaisista tilastointitavoista. Uskon, että kaavio näyttäisi silti hyvin samankaltaiselta, vaikka käytössä olisikin parempaa dataa. Resurssipula ja testauskapasiteetin puute näkyvät kaaviossa selvästi.

Summa summarum

Koronavirus SARS-CoV-2 muutti elämäämme, joiltain osin ehkä pysyvästi. Viruksen aiheuttama tauti on vaarallinen ja toimenpiteitä sen leviämisen estämiseksi kannattaa jatkaa. Joillekin Covid-19-tauti ilmenee lievänä flunssana tai jopa täysin oireettomana. Toisille tauti on ollut kohtalokas.

Virusta ei saa väheksyä. Covid-19 on aiheuttanut virallisesti jo n. miljoonan ihmisen kuoleman (957 632 henkilöä, Johns Hopkins, 20.9.2020).

Kokoamiani lukuja ja niiden perusteella tehtyjä kaavioita katsomalla huomataan, että koronavirus on aiheuttanut ennenaikaisia kuolemia, varsinkin väkirikkaissa maissa. Testauskapasiteetin puute ja resurssipula monessa maassa hankaloittavat tilastointia, mutta on selvää että virus on tehnyt useassa maassa sellaista vahinkoa, jota ei normaalitilanteessa olisi tapahtunut.
Ennen tätä selvitystä olin skeptinen sen suhteen, onko viruksella ollut aidosti vaikutusta menehtyneiden ihmisten määriin. Esimerkiksi Ruotsissa lukuja on selitetty mm. edellisvuoden kevyemmällä influenssa-aallolla (https://yle.fi/uutiset/3-11549210).

Olin väärässä.

Uudella koronaviruksella on ollut maailmanlaajuisia vaikutuksia, joita näemme yllättävänkin harvoin, onneksi. Olisi mielenkiintoista jatkaa tilastojen tutkimista vaikkapa viiden vuoden kuluttua ja selvittää, millaiset vaikutukset viruksella on ollut pidemmällä aikavälillä. Onko virus iskenyt ihmisiin, joilla on ollut jo valmiiksi heikompi vastustuskyky sairauden tai muun syyn vuoksi ja aiheuttanut siten ennenaikaisia kuolemia? Jos näin on, tulevien vuosien tilastoissa menehtyneiden määrä kuukaudessa pitäisi olla keskimääräistä pienempi. Toki tilaston pitäisi palautua ennalleen joidenkin vuosien kuluttua. Kaikki tämä jää nähtäväksi ja riippuu paljon siitä, jääkö virus pysyväksi kiusaksi vai saadaanko se joskus tuhottua kokonaan.

Lähteet

Covid-19-tautiin menehtyneet
Center for Systems Science and Engineering (CSSE), Johns Hopkins University
https://github.com/CSSEGISandData/COVID-19
Yhdistyneet kuningaskunnat, Covid-19-tautiin menehtyneet
Office for National Statististics (ONS)
https://www.ons.gov.uk/peoplepopulationandcommunity/birthsdeathsandmarriages/deaths/datasets/weeklyprovisionalfiguresondeathsregisteredinenglandandwales

Euroopan maiden pohjatilastot (aineistolla täydennetty maakohtaisten tilastokeskusten puutteita)
Eurostat
https://appsso.eurostat.ec.europa.eu/nui/show.do?dataset=demo_mmonth&lang=en (1990 - 2019)
https://appsso.eurostat.ec.europa.eu/nui/show.do?dataset=demo_r_mwk_ts&lang=en (2020)

Suomi
Tilastokeskus
http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vrm__vamuu/statfin_vamuu_pxt_11ll.px/

Ruotsi
Statistikmyndigheten SCB
https://www.scb.se/en/finding-statistics/statistics-by-subject-area/population/population-composition/population-statistics/pong/tables-and-graphs/monthly-statistics--the-whole-country/preliminary-population-statistics-by-month-2020/

Norja
Statistisk sentarlbyrå
https://www.ssb.no/en/statbank/table/12982/tableViewLayout1/

Saksa
Statistisches Bundesamt (Destatis)
https://www-genesis.destatis.de/genesis/online?operation=abruftabelleBearbeiten&levelindex=2&levelid=1600102678199&auswahloperation=abruftabelleAuspraegungAuswaehlen&auswahlverzeichnis=ordnungsstruktur&auswahlziel=werteabruf&code=12613-0006&auswahltext=&werteabruf=start#abreadcrumb

Italia
Eurostatin tilastot, linkki ylempänä

Ranska
L’Institut national de la statistique (Insee)
https://www.insee.fr/en/statistiques/serie/001641603

Yhdistynyt kuningaskunta (UK)
Englanti + Wales
Office for National Statistics
https://www.ons.gov.uk/peoplepopulationandcommunity/birthsdeathsandmarriages/deaths/datasets/monthlyfiguresondeathsregisteredbyareaofusualresidence
Skotlanti
National Records of Scotland
https://www.nrscotland.gov.uk/statistics-and-data/statistics/statistics-by-theme/vital-events/general-publications/weekly-and-monthly-data-on-births-and-deaths/monthly-data-on-births-and-deaths-registered-in-scotland
Pohjois Irlanti
Northern Ireland Statistics and Research Agency (NISRA)
https://www.nisra.gov.uk/publications/monthly-deaths

Espanja
Instituto Nacional de Estadística (INE)
https://www.ine.es/jaxi/tabla.do?path=/t20/e301/provi/l1/&file=02001.px&type=pcaxis&L=1 (2019)
https://www.ine.es/jaxiT3/Tabla.htm?t=6561&L=1 (1990 - 2018)

USA
Centers for Disease Control and Prevention (CDC)
https://wonder.cdc.gov/ucd-icd10.html (1999 - 2018)
https://data.cdc.gov/NCHS/Weekly-Counts-of-Deaths-by-State-and-Select-Causes/muzy-jte6 (2019-2020)

Tapaus Yle

Otetaan pitkästä aikaa kantaa nykypäivän uutisiin. Viime viikkoina ja kuukausina on keskusteltu paljon Ylen linjauksista, sen toimittajien toimista ja päätoimittajien reagoinneista näihin toimiin.


Homma lähti liikkeelle viime vuoden marraskuussa kun kävi ilmi, että pääministerin läheisillä on kytköksiä Talvivaaran kaivokseen, tai ainakin sielä työskentelevään yritykseen, Katera Steeliin. Epäiltiin, että pääministeri olisi tehnyt päätöksen tukea kaivosta ainakin osittain siitä syystä, että hänen läheisenä saisivat siitä hyötyä. Varsinkin Yle uutisoi asiasta yhden viikonlopun ajan erittäin aktiivisesti, kunnes se seuraavana viikkona lopetti uutisoinnin lähes kokonaan. Erilaisten huhujen ja muiden medioiden uutisten mukaan Ylessä tehtiin linjaus, jolla estettiin käsittelemästä aihetta enempää.

Seuraavaksi nostettiin esiin pääministerin läheisten kytkökset yritykseen, joka julkisti ison yhteistyösopimuksen Intiassa. Julkistaminen sattui samaan aikaan, kun pääministeri itse oli edustusmatkalla Intiassa. Matkan tarkoitus oli luoda uusia kauppasuhteita Intian ja Suomen välille, joten matkalla oli mukana myös yritysten edustajia. Eräs näistä yrityksistä oli se sama firma, jossa pääministerin läheisillä oli yhteyksiä ja joka julkisti isohkon aiesopimuksen Intiassa. Firma oli nimeltään Chemopolis.

Pian tämän jälkeen tuotiin esiin Chemopoliksen taustoja. Näytti siltä, kuin yritys olisi jo pitkään yrittänyt kehittää teknologiaa, jota ei kuitenkaan oltu myyty tai saatu kaupaksi. Aiesopimuksia oli useitakin, mutta mikään niistä ei näyttänyt toteutuneen. Yritys alkoi olla pahasti velkainen, kunnes valtion omistama yhtiö, Fortum, teki sijoituksen Chemopolikseen. Jälleen kerran pääministerin vastuuta asiassa epäiltiin.

On tärkeää, että meillä on mahdollisimman moniääninen ja vapaa media. Tämä seikka on olennainen osa nykypäivän demokratiaa, jossa päätöksistä ja niiden taustoista saadaan tietoa. Meillä on myös sananvapaus, joka kuuluu toisena tärkeänä osana demokratiaan, jotta jo tehdyistä ja tulevista päätöksistä voidaan keskustella vapaasti.


Mutta


Joskus kuitenkin näyttää siltä, että sananvapauden nojalla yritetään tehdä ehkä vähän liikaakin asioita. Korostan, näyttää siltä, sillä koko tämän aiheen käsittely näissä edellä mainituissa esimerkeissä on pelkästään huhujen ja toispuolisten näkemysten varassa.

En ole myöskään Keskustan kannattaja enkä ole äänestänyt Keskustaa missään edellisissä vaaleissa. En tule todennäköisesti äänestämään tulevissakaan vaaleissa Keskustan ehdokkaita.

Palataan alkuun. Toimittaja siis hoksaa, että pääministerin läheisillä on kytköksiä yritykseen, joka saa keskiarvoa pienemmän sopimuksen (http://yle.fi/uutiset/3-9315671) toisesta yrityksestä, jolle pääministeri lupaa antaa valtion tukea 100 miljoonaa euroa. Tässä yrityksessä, eli Katera Steelissä, pääministerin läheisten omistus on kokonaiset 5,25 prosenttia. Itse asiassa, läheiset eivät omista suoraan 5 prosenttia Katera Steelistä, vaan omistus tulee erillisen holdingyhtiön kautta.

Eli toimittaja epäilee, että pääministeri antaa yritykselle A tukea 100 miljoonaa euroa, jotta yritys B voisi saada A:lta n. 500 000 euron arvoisen sopimuksen, jotta holdingyhtiön kautta omistusta hallinnoivat pääministerin läheiset saisivat rahallista etua. Paljonko etua he voisivat saada? Tätä on vaikea arvioida, mutta yritetään. Arvioidaan, että puolen miljoonan euron urakka on myyty maksimissaan 35 prosentin tuotto-odotuksella. Urakan tarkkaa hintaa ei tiedetä, mutta yleisesti puhutaan 500 000 euron urakasta, joten 35 % vastaa 175 000 euroa. Tästä summasta maksetaan toki monenlaisia veroja, mutta oletetaan, että tuo summa putoaa suoraan viivan alle. Tästä summasta pääministerin läheisille kuuluu 5 % eli 8750 euroa. Tuo summa jaetaan vielä Fortel Invest -yhtiön omistajien kesken, joita ovat ainakin pääministerin aikuiset lapset, tuolloin 3 kpl. Eli jokaiselle lapselle saatiin 2916,67 euroa valtion rahaa (miinus verot).

Mikäli pääministeri teki tietoisesti päätöksen antaa kaivokseen 100 miljoonaa euroa tukea, jotta siitä valuisi n. 3000 euroa (miinus verot) hänen lapsilleen, kuulostaa siltä, että pääministeri yrittää peittää korruption todella hyvin tai että pääministeri ei osaa laskea prosentti- ja miinuslaskuja. En väitä, etteikö pienikin eduntavoittelu olisi väärin, mutta näyttää erittäin epätodennäköiseltä, että joku yrittäisi tällä tavalla kanavoida itselleen tai läheisilleen rahaa. Anna miljoonia jonnekin toisaalle, jotta 0,003 prosenttia jäisi suvun omistukseen.

Seuraavassa tapauksessa Intiassa tehdyn kaupanedistämismatkan jälkeen,  suomalaisyhtiö julkistaa ison aiesopimuksen Intiassa. Jälleen kerran toimittaja löytää yhteyden suomalaisyhtiö Chemopoliksen ja pääministerin välillä. Pääministerin läheiset omistavat osan Chemopoliksesta, jolloin epäiltiin, että pääministeri on taas käyttänyt asemaansa väärin. Paljonko tämä omistus sitten oli? Niin erikoiselta kuin se kuulostaakin, taas kokonaiset 5 prosenttia. Tässäkään tapauksessa omistus ei ole suora, vaan holdingyhtiö Fortel Invest on omistajana Chemopoliksessa.

Herää epäilys, miksi kyseinen yhtiö edes oli mukana edistämismatkalla? Eikö pääministeri huomannut tuttua yhtiötä osallistujalistassa ja miksei hän pudottanut sitä pois, jotta ei aiheuttaisi edellä mainitun kaltaista epäilyä? Kuten tiedetään, Suomi on pieni maa. Pienessä maassa useat toimijat tuntevat toisensa tavalla tai toisella. Tiettyjen aihealueiden edustajat tuntevat kaikki Suomen vastaavat henkilöt. Voisi kuvitella, että menestynyt yrittäjä tuntee useita muitakin yrittäjiä, varsinkin kotiseudultaan. Pitäisikö siis toimia siten, että pääministeri ei saisi edustaa kotipaikkansa yrityksiä lainkaan? Eikö pääministeri saa edustaa sellaisiakaan firmoja, joiden omistajia hän tuntee? Tämä tapaus ei ole ihan yhtä selkeä kuin case Talvivaara, mutta itselleni heräsi tässäkin kohdassa ihmetys, miksi tätä oli edes nostettu julkisuuteen, kytkös oli äärimmäisen pieni.

Viimeisenä listasta löytyy Fortumin tekemä sijoitus edellä mainittuun Chemopolisiin. Yrityksen taustoja tutkittaessa, toimittaja huomasi, että valtionyhtiö Fortum oli tehnyt yritykseen huomattavan sijoituksen ja että Chemopolis olisi ilman tuota sijoitusta ollut erittäin huonossa kunnossa. Jälleen kerran löydettiin yhteys pääministeriin. Pääministeri on vastuussa valtionyhtiöiden ohjauksesta, joten tehtiin oletus, jotta pääministeri olisi tietoisena läheistensä kytköksistä määrännyt tai vaikuttanut jollain tavalla Fortumin Chemopolis-sijoitukseen. Kuten sanottua, pääministerin läheisillä oli kokonainen 5 prosentin omistusosuus Chemopoliksessa holdinyhtiön kautta. Minun on vaikeaa uskoa, että tässäkään tapauksessa pääministeri olisi toiminut jotenkin väärin. Pitäisikö kaikkien valtionyhtiöiden jättää tekemästä sijoituksia pienessä maassa, jossa pääministeri saattaa historiansa vuoksi tuntea useita yritysjohtajia, jotta ei tulisi epäilyksiä pääministerin esteellisyydestä? Toki olisi mahdollista, että valtionyhtiöiden vetovastuu siirrettäisiin toisaalle, mutta on kuitenkin tavallaan luontevaa, että entinen yritysjohtaja käyttää tietotaitoaan myös valtionyhtiöiden toiminnan ohjaamiseen.

On hyvä asia, että toimittajat tutkivat ja selvittävät mahdollisia kytkentöjä johtavissa asemissa olevien henkilöiden ja heidän toimiensa väliltä. Joskus pitäisi kuitenkin pitää jäitä hatussa. Olivatko nämä tapaukset sellaisia, joita pitäisi pitää median pääuutisena päiväkausia? Olivatko epäilyt ja mahdolliset hyödyt todella niin vakavia, että niitä kannatti nostaa keskusteluun päivä toisensa jälkeen? Toimittajat vetosivat sananvapauteen, heillä oli oikeus kertoa näkemistään vääryyksistä. Kyllä, mutta olisiko tapaukset pitänyt kuitenkin suhteuttaa tapahtuneeseen vahinkoon? Omasta mielestäni nämä tapaukset nostettiin kohtuuttomiin mittoihin. Toimittajien pitäisi muistaa, että sananvapauteen kuuluu vastuu. Päätoimittajalla on oikeus ja jopa vastuu siitä, että hänen edustamansa väline tuottaa sellaista aineistoa, joka kestää kriittisen keskustelun puoleen ja toiseen. Päätoimittajalla oli mielestäni oikeus rajata aiheen käsittelyä. Ehkä hänkin vihdoin ymmärsi, miten isoista tai pienistä asioista kohuissa oli kyse. Toimittajat eivät halunneet antaa periksi mahdollisen skuuppinsa edessä. He eivät välttämättä nähneet metsää puilta, miten pienistä asioista löydöksissä oli loppujen lopuksi kyse.

Toivon jatkossakin näkeväni ja lukevani tutkivan journalismin tuottamaa aineistoa. Ongelmien ei aina tarvitse olla isoja epäkohtia. On kuitenkin väärin yrittää tehdä kärpäsestä härkästä. Kannattaa kuunnella myös ulkopuolisia, jotka ehkä osaavat paremmin nähdä asioiden oikeat mittasuhteet.

Ylen hyvää palvelua, osa 2/2

Jatkoa edelliselle kirjoitukselle.

Mihin Yle tarvitsee reilut 500 miljoonaa euroa vuodessa? Tai miksi Yleä ylipäänsä edes tarvitaan?

Tässä ollaankin ongelman ytimessä. Mielestäni Yleä tarvitaan, koska sen tarkoitus on tuoda kansalaisille kaikki sellainen tieto ja sellaisessa muodossa, jota ei ole kaupallisesti mahdollista tai järkevää tuottaa

Otetaan esimerkiksi vaikkapa viittomakieliset uutiset. On vaikeaa nähdä tilannetta, jossa MTV3 tai Nelonen ottaisi kilpailuvaltikseen kuuroille tarkoitettuja uutisia. Tämä on kuitenkin juuri sellainen peruspalvelu, jota varten Yle on olemassa. Kyseisillä uutisilla ei ole suuria katsojamääriä, mutta pienelle kansanosalle se on tärkeä palvelu, jota kautta he saavat päivän merkittävimpiä asioita tietoonsa. Vastaavia esimerkkejä voisivat olla vaikkapa televisioidut jumalanpalvelukset ja eduskunnan istunnot. Radiossa toimiva Yle Puhe tuottaa myös paljon ohjelmistoa, jota kaupallisilla kanavilla tuskin tullaan kuulemaan.
Toinen Ylen tärkeä rooli on ylläpitää ja kehittää suomalaista osaamista ja tuotantoa. Tässä tapauksessa toimii esimerkkinä paljon kritisoitu Uusi Päivä -sarja, jonka katsojamäärät ovat ilmeisesti olleet kovin vähäisiä. Tämä kuitenkin edistää kotimaista osaamista paljon enemmän, kuin erilaiset tosi-tv-sarjat tai juonnettu tv-chat.

Ongelma tuleekin siitä, kun Yle astuu ulos totutusta roolistaan ja siirtyy enemmän mainosrahoitteisten kanavien kilpailijaksi. Ylen rahoitus on turvattu, joten kilpailu on turhaa. Mainosrahoitteisten kanavien valitus vääristyneestä kilpailusta alkoikin kuulostaa aiheelliselta viimeistään silloin, kun Yle ilmoitti tehneensä amerikkalaisen HBO:n kanssa sopimuksen useista ulkomaisista tv-sarjoista (tämäkin sopimus osoittautui nyttemmin hieman turhaksi, kun HBO on tulossa omalla palvelullaan Suomeen).
Toinen kivi Ylen kengässä johtuu ruotsinkielisistä palveluista. Suomen viiden prosentin kansanosalle tuotettuun ohjelmistoon meni muutama vuosi sitten tehdyn arvion mukaan jopa 15 % koko Ylen budjetista. Ilmeisesti tähän on kuitenkin puututtu, sillä nykyään osa Yle Fem -kanavan päivän ohjelmistosta on SVT World -kanavan tuotantoa.

Rahaa kuitenkin palaa vuosi vuodelta enemmän. Tv-kanavien digitalisoinnin yhteydessä luvattiin yhtä ja toista, mm. halvempi lähetystekniikka oli yksi digitalisoinnin perusteista. Kanavien määrä moninkertaistui ja siten myös Ylen budjetti paisui pullataikinan tavoin. Joitakin kanavia toki lopetettiinkin, mm. Yle 24, mutta muiden kanavien ohjelmiston päivitykset ja laajentuminen entistä enemmän internet-palveluihin toi reilusti lisää kustannuksia. Täytyy kuitenkin myöntää, että Ylen panostukset internetiin eivät ole menneet täysin hukkaan vaikka sitä aikoinaan paljon epäiltiinkin.

Miten Ylen tilanne sitten korjattaisiin ja budjetin kohtuuton paisuminen saataisiin pysähtymään? Ylen toimintaympäristö on kirjattava lakiin niin selkeästi, ettei nykyisenkaltaisia rajanylityksiä voisi tulla. Ylen toimintaan kuuluu uutispalvelut ja muut asiaohjelmat, eri alojen dokumentit, vähemmistöille ja lapsille tarkoitetut palvelut ja merkittävien urheilutapahtumien televisiointi. Ylelle kuuluu myös nykyisenkaltainen kotimaisen tuotannon tukeminen (kulttuuri, tv ja elokuva). Viihteen puolelta Ylelle voidaan jättää poliittinen satiiri. Mahdollisimman suuri osa tästä tuotannosta tuotaisiin ilmaiseen jakeluun internetiin, kuten Yle tälläkin hetkellä toimii. Tällä tavalla Yle toimittaisi julkisen palvelun toimensa mahdollisimman hyvin, eikä ylimääräiseen rahoitukseen olisi tarvetta.

Ylen hyvää palvelua, osa 1/2

"En maksa tv-lupaa, koska en katso Ylen kanavia"
"Miksi sitä [tv-lupaa] pitäisi maksaa, kun ei ole pakko?"
"Tv:stä tulee nykyään niin huonoja ohjelmia, etten näe tv-luvan maksamisessa mitään järkeä"

Edellä mainitut kommentit ovat varmasti monelle tuttuja. Tv-lupa on ollut monen olohuoneen punainen vaate, jota joku välttelee viimeiseen saakka ja joku toinen maksaa maksunsa aina ajallaan. Tv-lupatarkastajien säännölliset tarkastuskierrokset nostavat keskustelun säännöllisesti lehtien yleisönosastoille, joissa nähdään kommentteja maksun puolesta ja vastaan.

Ylen tulonlähteenä oleva tv-lupa tulee vuoden vaihteessa tiensä päähän, kun maksu muuttuu Yle-veroksi. Veroa maksetaan henkilökohtaisten tulojen mukaan maksimissaan 140 € vuodessa (Ylen uutinen). Muutoksen tarkoituksena oli ajanmukaistaa Ylen tulonlähdettä nykyaikaisemmaksi, sillä tv-luvan maksajien lukumäärä on vähentynyt tasaisesti vuosittain. Ehdotuksia uudeksi malliksi oli muitakin, mm. budjettirahoitteinen malli, jossa Ylen tulot olisi kerätty valtion budjetista. Tämän rahoitustavan toimivuutta kuitenkin epäiltiin, sillä Ylen rahoituksen haluttiin pysyvän mahdollisimman riippumattomana kulloinkin vallassa olevista poliittisista puolueista ja niiden edustajista.

Olen itse kuulunut tv-maksun kriitikoihin jo pitkään. Maksu on ollut vuosikaupalla aikaansa jäljessä, eikä maksun säännöllinen korotus ole ainakaan parantanut sen mainetta. Tulevaan Yle-veroon suhtaudun myös epäilevästi. Uskon vahvasti, että tällä hetkellä sovittua 140 euron maksukattoa ruuvataan ylöspäin jo ensi vuoden lopulla, eikä maksun korotus lopu siihenkään.
Toinen epäkohta liittyy yrityksiltä kerättävään Yle-veroon, jolle ei ole mielestäni esitetty mitään järkevää perustetta. Todennäköisesti yritykset haluttiin mukaan, jotta veron hintalappu ei heti kättelyssä muistuttaisi liikaa tv-maksua.

Valtion kassasta lohkaistu budjettirahoitus olisi toiminut mielestäni huomattavasti järkevämmin. Tavallaanhan Yle-verossa on kyse budjettirahoituksesta, mutta luomalla erillinen veromuoto, se saatiin selkeästi erilleen valtion budjetista ja sitä kautta suojaan poliittisilta päätöksiltä. Tai siltä se ainakin mielestäni haluttiin näyttävän. Yle-veron suuruutta voidaan säätää (ja tullaan säätämään) tilanteen mukaan, joten en näe asioissa suurtakaan eroa. Budjettirahoitus olisi ollut mielekkäämpi, sillä Yle-verosta tulee samanlainen kiistakapula kuin tv-maksustakin ja yleisönosastot täyttyvät taas vähintään kerran vuodessa päivittelemään Yle-veron suuruutta. Valtion budjetista lohkaistuna se olisi tullut maksettua kuin huomaamatta.

Mihin Yle sitten tarvitsee reilut 500 miljoonaa euroa vuodessa? Tai miksi Yleä ylipäänsä edes tarvitaan? Siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa.