5. syyskuuta 2012

Ylen hyvää palvelua, osa 1/2

"En maksa tv-lupaa, koska en katso Ylen kanavia"
"Miksi sitä [tv-lupaa] pitäisi maksaa, kun ei ole pakko?"
"Tv:stä tulee nykyään niin huonoja ohjelmia, etten näe tv-luvan maksamisessa mitään järkeä"
Edellä mainitut kommentit ovat varmasti monelle tuttuja. Tv-lupa on ollut monen olohuoneen punainen vaate, jota joku välttelee viimeiseen saakka ja joku toinen maksaa maksunsa aina ajallaan. Tv-lupatarkastajien säännölliset tarkastuskierrokset nostavat keskustelun säännöllisesti lehtien yleisönosastoille, joissa nähdään kommentteja maksun puolesta ja vastaan.

Ylen tulonlähteenä oleva tv-lupa tulee vuoden vaihteessa tiensä päähän, kun maksu muuttuu Yle-veroksi. Veroa maksetaan henkilökohtaisten tulojen mukaan maksimissaan 140 € vuodessa (Ylen uutinen). Muutoksen tarkoituksena oli ajanmukaistaa Ylen tulonlähdettä nykyaikaisemmaksi, sillä tv-luvan maksajien lukumäärä on vähentynyt tasaisesti vuosittain. Ehdotuksia uudeksi malliksi oli muitakin, mm. budjettirahoitteinen malli, jossa Ylen tulot olisi kerätty valtion budjetista. Tämän rahoitustavan toimivuutta kuitenkin epäiltiin, sillä Ylen rahoituksen haluttiin pysyvän mahdollisimman riippumattomana kulloinkin vallassa olevista poliittisista puolueista ja niiden edustajista.

Olen itse kuulunut tv-maksun kriitikoihin jo pitkään. Maksu on ollut vuosikaupalla aikaansa jäljessä, eikä maksun säännöllinen korotus ole ainakaan parantanut sen mainetta. Tulevaan Yle-veroon suhtaudun myös epäilevästi. Uskon vahvasti, että tällä hetkellä sovittua 140 euron maksukattoa ruuvataan ylöspäin jo ensi vuoden lopulla, eikä maksun korotus lopu siihenkään.
Toinen epäkohta liittyy yrityksiltä kerättävään Yle-veroon, jolle ei ole mielestäni esitetty mitään järkevää perustetta. Todennäköisesti yritykset haluttiin mukaan, jotta veron hintalappu ei heti kättelyssä muistuttaisi liikaa tv-maksua.

Valtion kassasta lohkaistu budjettirahoitus olisi toiminut mielestäni huomattavasti järkevämmin. Tavallaanhan Yle-verossa on kyse budjettirahoituksesta, mutta luomalla erillinen veromuoto, se saatiin selkeästi erilleen valtion budjetista ja sitä kautta suojaan poliittisilta päätöksiltä. Tai siltä se ainakin mielestäni haluttiin näyttävän. Yle-veron suuruutta voidaan säätää (ja tullaan säätämään) tilanteen mukaan, joten en näe asioissa suurtakaan eroa. Budjettirahoitus olisi ollut mielekkäämpi, sillä Yle-verosta tulee samanlainen kiistakapula kuin tv-maksustakin ja yleisönosastot täyttyvät taas vähintään kerran vuodessa päivittelemään Yle-veron suuruutta. Valtion budjetista lohkaistuna se olisi tullut maksettua kuin huomaamatta.

Mihin Yle sitten tarvitsee reilut 500 miljoonaa euroa vuodessa? Tai miksi Yleä ylipäänsä edes tarvitaan? Siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti