Uusi versio saatavilla, päivitätkö vai itket ja päivität?

Automaattiset ohjelmistopäivitykset taisivat arkipäiväistyä Microsoft Update -toiminnon myötä. Käyttäjät saivat vihdoin ajastetusti ja täysin automaattisesti kaikki tärkeät suojauspäivitykset Windowsiin. Vähitellen update-toiminto laajeni ja se sisälsi myös ns. suositeltuja päivityksiä, pian listaan lisättiin myös muut Microsoftin tuoteperheen ohjelmistojen päivitykset.

Alkuperäinen ajatus tärkeiden päivitysten nopeasta levityksestä tehosi silloiseen ongelmaan, laajoihin kampanjoihin, joissa levitettiin erilaisia viruksia, troijalaisia ja muita matoja. Pääasiallisena levityskanavana toimi sähköposti, joskus käytiin koputtelemassa suoraan nettiin kytketyn verkon portteja. Oli jo aikakin korjata ongelma ja automatisoida tärkeiden suojauspäivitysten nopea ja tehokas jakelu loppukäyttäjille.

Sitten asiaan herättiin muuallakin ohjelmistoteollisuudessa. Heidän ohjelmistonsa sisälsivät tietoturva-aukkoja, joiden tilkitsemiseen tarvittiin käyttäjältä tarkkaavaisuutta, jotta hän huomaisi ohjelmiston valmistajan julkaiseman tietoturvavaroituksen ja päivittäisi sen uudempaan versioon. Pian toimintoa laajennettiin tietoturvapäivitysten ulkopuolelle. Valmistajille aiheutti tuskaa ylläpitää ohjelmiston vanhempia versioita, helpommalla päästäisiin kun käyttäjät pysyisivät aina uusimmassa versiossa.

Nykypäivänä automaattipäivitykset ovat normaali tapa toimia. Niin käyttöjärjestelmät, ajurit kuin muutkin ohjelmistot etsivät itse päivityksensä ja ainakin ilmoittavat käyttäjälle saatavilla olevasta päivityksestä. Yleistymään päin on myös toiminto, jossa ohjelmisto päivittää itsensä sen enempiä kyselemättä. Itseäni tässä häiritsee se, että tälläinen toiminto löytyy nykyään joka paikasta ja aiheuttaa yhä enenevissä määrin aina vain hankalampia ongelmia. "Mitä pahaa siinä on ?", minulta kysytään kun yritän selittää asiaa, "sehän parantaa sitä paljon puhumaasi tietoturvaa". Tässä kohdin kannattaisi erotella kaksi asiaa toisistaan, tietoturva ja uudet ominaisuudet.

Kyllä, tietoturvan parantaminen on erittäin tärkeää ja olisi suotavaa, että tietoturvaan liittyvät korjaukset tapahtuisivat mahdollisimman automaattisesti. Mutta, miten usean päivityksen taustalla on nykyään tietoturvan parantaminen?

Uusien ominaisuuksien pakkosyöttäminen ja vanhempien ominaisuuksien poistaminen on päivitysten tärkein syy nykypäivänä. Ohjelmistokehittäjät haluavat eroon ominaisuuksista, joita on hankalaa tai kallista ylläpitää, joten ominaisuus otetaan pois seuraavasta versiosta ja samalla tuodaan jotain uusia toimintoja, jotta käyttäjä ei huomaisi menettävänsä mitään. Automaattinen päivitys pitää huolen siitä, että myös ko. toimintoa tukevista järjestelmistä päästään nopealla aikataululla eroon.

Uusien ominaisuuksien käyttöönotosta ei kysytä, ne tuodaan uuteen versioon, halusit tai et:
- Nyt olisi tarjolla uusi hieno toiminto X, joka auttaa sinua koko ohjelman käytön ajan.
- No, en koe moista tarpeelliseksi
- Ei se mitään, tässä se tulee kuitenkin, ole hyvä!
- Ahaa, saisiko sen jotenkin pois päältä?
- Ei tietenkään. Se parantaa tutkimusten mukaan käytettävyyttä ja yhtenäistää sovelluksen toimintaa muiden ohjelmistojen kanssa!
- Toimiihan se myös tässä edellisen sukupolven laitteistossa?
- Tietenkin toimii! Ehkä se vähän hidastaa koko ohjelmiston toimintaa käyttökelvottomaksi...

Paras (tai pahin) esimerkki taitaa olla Windows 10. Verkosta löytyy lukuisia kertomuksia siitä, miten PC:lle yhtäkkiä ilmestyy ilmoitus uuden Windowsin asennuksesta. Kyseessä täytyy olla viime vuosien härskein yritys levittää omaa ohjelmistoa viruksen lailla kaikkiin laitteisiin ja päästä sen jälkeen kertomaan lehdistölle, miten tilastot osoittavat uuden Windowsin suosiosta.

Microsoft yrittää kaikin tavoin saavuttaa Applen mallin, jossa uusi versio tuodaan vanhan tilalle ja vanha jää melkein käyttökelvottomaksi. Näin saadaan laskettua ylläpitokustannuksia, kun vanhempaa versiota ei tarvitse enää tukea entiseen malliin. Uusi Windows-versio pakkosyötetään käyttäjille, jotta vanhemmista versioista päästäisiin mahdollisimman nopeasti eroon. Päivityksen jälkeen on paljon helpompaa tuoda koko ajan uusia versioita tilalle, koska Win 10 on rakennettu tämän ajatuksen pohjalta. Sen ei ole tarkoituskaan toimia samalla tavalla itsenäisenä ohjelmistona, kuten vaikkapa Windows 7.

PC maailma on kuitenkin täysin poikkeava Applen vastaavaan verrattuna. Esimerkiksi laitteistokanta on pirstaloitunut täysin erilleen. On miltei mahdotonta löytää kahta täysin toisiaan vastaavaa kokoonpanoa, jopa saman läppärimalliston sisällä voi olla vaihtelua käytetyissä komponenteissa. Toinen ero löytyy käyttötavoista.

Apple-maailmassa on totuttu siihen, että uuden laitteisto- tai ohjelmistoversion julkistamisen jälkeen vanha versio jää käytännössä kokonaan ilman huomiota. Uusi versio joko päivitetään vanhan tilalle tai vanha laite heitetään pois ja ostetaan uusi tilalle. Tämän kuplan ulkopuolella on kuitenkin toimittu siten, että uudet versiot ovat lähes aina vapaaehtoisia. Mikäli uusi versio ei jostain syystä miellytä tai se ei toimi oikein, jatketaan vanhemman version käyttämistä, se on edelleen täysin turvallista ja tuettua.

"Älylaitteiden" yleistymisen myötä, automaattipäivityksestä on tullut monelle arkipäivää. Sovellus omassa kännykässä ei enää suostu toimimaan, ellei sitä päivitä uudempaan. Uusi versio saattaa olla käyttämässäsi puhelimessa hitaampi, eikä sen käyttöliittymä enää mahdu kunnolla puhelimesi ruudulle, mutta pakkohan se on päivittää tai lakata käyttämästä kyseistä sovellusta kokonaan.

Perimmäinen ajatus turvallisista ohjelmistoista on heitetty romukoppaan ja tilalle on tuotu laiskempien ohjelmistokehittäjien toiveuni. Turvallisuus on pikemminkin heikentynyt, sillä uusiin versioihin tuodaan paljon uusia toimintoja, joita ei ehditä testaamaankaan kunnolla. Kehitys on jatkuvaa aaltoliikettä, ehkäpä tämänkin asian suhteen palataan joskus taas hieman järkevämpään malliin.

IOT - Ihmettelyä Olemattomasta Tekniikasta

Kukapa ei olisi välttynyt nykypäivänä kuulemasta termiä IOT. Tuo tulevaisuuden internet, Suomen talouden ja työpaikkojen pelastaja, tulevaisuuden nopeiden verkkojen hyödyntäjä, leivänpaahtimet internetiin tuova sekä kaiken muunkin mahdollistama uusi teknologia.

Näinkohän on?

IOT:n määritelmä on varmasti kaikille tuttu, mutta tarvittaessa voit käydä kertaamassa tekstin Wikipediasta. IOT tai esineiden internet siis tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että laitteet ja yksinkertaiset sensorit kytketään langalla tai langattomasti internetiin. Sen jälkeen oletetaan, että niiden tuottamaa tietoa voitaisiin hyödyntää joko toisten laitteiden ohjaamiseen tai tietoa voitaisiin analysoida pilvessä ja löytää tietomassasta mm. erilaisia trendejä ja poikkeamia. Nämä taas aiheuttaisivat vanhojen toimintatapojen ja laitteiden tehostamista sekä helpottaisivat täysin uusien mahdollisuuksien löytämistä.

IOT ei ole mikään pikku juttu, mikäli tarkastelee erilaisia arvioita laitteiden lukumääristä ja vaikutuksista liike-elämälle. Miljardeja laitteita ja biljoonien (kyllä, se miljardista seuraava) eurojen markkinat seuraavan viiden vuoden sisällä (Gartner). Eli kyseessä pitäisi olla seuraava suuri mullistus sitten internetin leviämisen yliopistoista kotitalouksiin.

Hyvältä kuulostaa. Toisaalta, viisi vuotta ei ole pitkä aika, missähän mennään tällä hetkellä?

ah yes excellent, a smart cot pic.twitter.com/00hzRQNQsK

— Internet of Shit (@internetofshit) December 21, 2015

Näytöt ovat toistaiseksi vähän heikkoja. Varsinkin kuluttajapuolen IOT toteutukset ovat hyvin vaisuja. Idenana näyttääkin olevan, että otetaan laite, laitetaan se langattomaan verkkoon, toteutetaan laitetta varten oma pilvipalvelu sekä mobiilisovellus ja ... eh ... niin, siihen se sitten jää.

Yrityspuolellakaan ei hyvältä näytä. Toteutuksiin kuuluu mm. kauppojen pakastehyllyjen lämpömittarien arvojen lukeminen automaattisesti puolen tunnin välein (http://www.tivi.fi/CIO/iot-levittaa-lonkeroitaan-jo-kauppojen-pakastealtaille-3327096). Ei oikein kuulosta sovellukselta, jota ei olisi pystytty toteuttamaan ilman taianomaista IOT:tä tai sovellukselta, joka tuo miljoonien eurojen arvosta uutta liiketoimintaa.
Suomessakaan ei ole homma vielä oikein lähtenyt käyntiin: http://mobiili.fi/2015/11/12/elisa-iot-kisa-ratkesi-tuoreempi-ruoka-pokkasi-50-000-euroa/ (spoiler: palkinto voitettiin pakettiin liimatulla NFC-sirulla, missä ne täysin uudet ideat?).

Missä mättää, mikä menee pieleen?

IOT:n kuvitellaan olevan jotain ihmeellistä, jotain täysin uutta. Kuitenkin kyseessä on ainoastaan kasa mittareita tai laitteita, jotka puskevat tietonsa laitteesta pihalle toisten hyödynnettäväksi. Ei muuta.

IOT:n taika pitäisikin olla juuri siinä, että dataa tulee joka paikasta ja että niiden yhdistelmästä löytyisi uusia, ennestään tuntemattomia korrelaatioita tai että tietojen perusteella voitaisiin tehdä ennusteita tulevasta (esim. laitteen toimintavarmuudesta). Jotain lisäarvoa voisi tulla myös aiemmin M2M lyhenteellä tunnetusta tekniikasta, jossa laitteet keskustelisivat keskenään ja tekisivät siten parempia päätöksiä.

Mutta jos datan hyödyntäminen jää siihen, että joku yrittää väkisin keksiä sensorin tuottamalle mittausarvolle käyttöä, toteutuksetkin jäävät vaisuiksi. Toteutukset ovat olleet suorastaan luokattomia. Väkisin keksittyjä projekteja, jotka kuorrutetaan makeaksi kolmen kirjaimen avustuksella (http://phys.org/news/2016-02-5g-internet.html).

Missään ei ole vielä esiintynyt ongelmaa, johon IOT olisi ratkaisu. On vain tehty IOT-nimisiä toteutuksia ja yritetty keksiä ongelmia, joita ne voisivat korjata.
- Insinöristi

Toinen iso ongelma liittyy tietoturvaan, tai oikeastaan sen täydelliseen puuttumiseen.
Tilanne on sama kuin 1990-luvun puolenvälin jälkeen, jolloin suuri määrä suojaamattomia tietokoneita liitettiin internetiin. Maailmanlaajuiset virusepidemiat olivat yleisiä. Useinmiten ne levisivät sähköpostin välityksellä ja joskus avoimien TCP-porttien avustuksella. Iso muutos tilanteeseen saatiin vasta vuosia myöhemmin, kun Microsoft päätti vihdoin uudistaa strategiaansa tietoturvan osalta ja turvan tärkeys verkkomaailmassa tuli paremmin yleiseen tietoon.

Nyt, toistakymmentä vuotta myöhemmin, olemme vastaavassa tilanteessa tekemässä täysin samaa virhettä uudelleen. Miksi ihmeessä?
Vastaus on tälläkin kertaa raha. Kun kerran Gartner lupaa nopeille toimijoille suuria summia rahaa, kaikki mahdolliset mutkat ajetaan suoraksi, jotta juuri meidän ratkaisumme pääsisi maaliin ensimmäisenä. Esimerkiksi näin:

Hirveän tärkeää on se, että emme jää märehtimään sitä tietoturva-asiaa liiaksi, koska muuten emme tee mitään asioita.
- Ossi Lindroos, Solita (http://yle.fi/uutiset/asioiden_internet_voi_mullistaa_arkea_enemman_kuin_internet__tietoturvaa_ei_saa_jaada_marehtimaan_liiaksi/8821146)

Tälläkin hetkellä avoimesta verkosta löytyy lukemattomia energia- ja elintarvikelaitosten hallintapaneeleita, kiinteistöjen hallintasovelluksia ja yksityisiä nettikameroita, jotka pitäisi ehdottomasti suojata ulkopuoliselta liikenteeltä (esim. http://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/karu-raportti-tietoturvasta-suomessa-tuhannet-palvelut-avoinna-hyokkaajille-6561847). Nämä ovat olleet verkossa jo ennemmin kuin termi IOT keksittiin, mutta niiden suojaaminen ei ole vielä tänäkään päivänä onnistunut. Kuka kuvittelee, että tulevaisuuden IOT-sovelluksiakaan suojattaisiin kunnolla vielä vuosikausiin.

Loppujen lopuksi täytyy toki myöntää, että uudenlaiset laitteet ja sensorit, sekä valtava tietomassa voisivat yhdessä luoda kokonaan uudenlaisia mahdollisuuksia. IOT-termin alle kuuluvia sovellutuksia on tehty jo vuosikymmeniä, joten mistään täysin uudesta asiasta ei ole kyse. Uutta on teknologian halpa hinta, jonka avulla vanhoja laitteita voidaan valmistaa suuria määriä ja kasvattaa siten käsiteltävän tiedon määrää.
Tämänhetkiset arviot tulevasta kehityksestä (niin rahallisesti kuin laitemääriltäänkin) ovat mielestäni kuitenkin niin pahasti pielessä, että kyseiset visiot sopivat toistaiseksi ainoastaan juhannussaunan sytykkeeksi.

I built a hair washing robot. pic.twitter.com/TSEAugnlfJ

— Simone Giertz (@SimoneGiertz) May 6, 2016

Windows 7 - tavarat kasaan ja muutto uudelle kiintolevylle (HDD - SSD, osion kopiointi)

Päätin herätellä blogia uudelleen eloon pienen ohjeen muodossa.

Noin viisi vuotta vanha pöytäkoneeni ei ole ollenkaan hassumassa kunnossa ikäisekseen. Neliytiminen prosessori jaksaa puhkua edelleen hyvin, eikä näytönohjainkaan tunnu vielä käyttökelvottomalta omassa käytössäni. Teratavun kokoeisesta kiintolevystäkin olisi vielä käyttämättömänä kolmasosa, mutta perinteisen levyn hitaus alkoi jo hidastamaan konetta selkeämmin. Tilannetta ei toki helpottanut vain neljän gigatavun kokoinen keskusmuisti.

Olin jo pitkään suunnitellut uuden kiintolevyn ostoa ja viimein päätin viedä suunnitelman maaliin saakka. Kaupasta (verkko- sellaisesta) tarttui mukaan 256 Gt kokoinen SSD-levy ja kaksi kappaletta neljän gigatavun kokoista muistipiiriä. Näillä uudistuksilla saisin venytettyä pöytäkoneeni käyttöikää vuosilla eteenpäin.

Kun sain komponentit käsiini, alkoi asennusoperaatio. Olin lukenut jo ennestään muutamia oppaita siitä, miten olemassa oleva Windows 7 -asennus siirretään perinteiseltä kiintolevyltä SSD-levylle ilman uudelleenasennuksen tarvetta. Homma ei kuitenkaan ollut ihan niin yksinkertainen kuin oppaissa oli luvattu, joten päätin täydentää ohjeiden kirjoa vielä omallakin versiollani. Windowsin siirron hankaluus on kovin yksilöllistä (riippuen käytettävistä komponenteista ja siirtotavasta), joten tämä opas ei varmastikaan sovellu kaikille. Ehkä tästä on kuitenkin jollekin jotain hyötyä.

Tässä oppaassa tehdään Windows 7 Home Premiumin siirto sellaisessa tilanteessa, jossa lähteenä oleva kiintolevy (HDD) on osioitu kahteen tai useampaan osaan ja käyttöjärjestemän sisältävä osio siirretään toiselle kiintolevylle (SSD). Kohteena olevan kiintolevyn oletetaan olevan täysin tyhjä.

Vastuuvapauslauseke: En ota mitään vastuuta siitä, mikäli koneellesi tapahtuu jotain odottamatonta tämän ohjeen seurauksena. Sain oman koneeni toimimaan näitä vaiheita seuraten, sama ohje ei välttämättä toimi kaikissa tapauksissa.

Aloitetaan. Hommaan tarvitaan uuden kiintolevyn lisäksi seuraavaa:

• Tyhjä CD-levy tai USB-tikku ja nettiyhteys
• Windows 7 asennuslevy
• Kaapeli, jolla voit kiinnittää kiintolevyn USB-väylään (SATA - USB, ei välttämättä pakollinen, helpottaa asioita)

Ohjeen pohjana käytän mainiota artikkelia Muropaketti-sivustolta. Kyseinen ohje on periaatteessa todella hyvä, mutta muutaman pienen yksityiskohdan puuttuminen listasta aiheutti omalla kohdallani paljon ihmetystä ja hämminkiä.

AHCI
Ensin tarkistetaan BIOSista, onko AHCI käytössä siinä SATA-portissa, jonka päästä löytyy nykyisen Windowsin sisältämä kiintolevy (eli tietääkö Windows olevansa AHCIa käyttävässä SATA-portissa).

Mikäli AHCI ei ole käytössä, vaihto tehdään seuraavalla tavalla:

1. Käynnistetään Windows normaalisti
• tässä vaiheessa on myös järkevää luoda uusi palautuspiste, mikäli jokin menee pieleen ja pääset takaisin alkupisteeseen. Palautuspisteen luonti käy helposti, kirjoita Käynnistä-valikon hakuun "palautuspiste" ja valitse hakutulos "Luo palautuspiste"
2. Käynnistä rekisterieditori (kirjoita Käynnistä-valikon hakuun "regedit" ja paina enter)
3. Etsi rekisteripuusta haara: HKEY_LOCAL_MACHINE\SYSTEM\CurrentControlSet\services\msahci
4. Anna Start-avaimen arvoksi 0
5. Käynnistä tietokone uudelleen ja siirry BIOSin asetuksiin
6. Vaihda oikea SATA-portti (portti, jossa Windowsin sisältävä kiintolevy on kytketty) AHCI-moodiin, tallenna muutokset ja poistu BIOSista
• HUOM! Mikäli Windows ei enää tämän jälkeen käynnisty ja ruutuun tulee ilmoitus puuttuvasta käyttöjärjestelmästä, ongelma voi olla helposti korjattavissa. Lue lisätietoja kohdan 8 alapuolelta.
7. Windowsin käynnistyttyä ruutuun tulee ilmoitus, jossa pyydetään käynnistämään tietokone uudelleen (Windows asensi AHCI-ajurin ja sen käyttöönottamiseksi uudelleenkäynnistys on pakollista).
8. Käynnistetään tietokone uudelleen Windowsiin saakka. AHCI-muutos on nyt tehty (voit halutessasi varmistaa asian käynnistämällä tietokone vielä kerran uudelleen ja siirtymällä BIOSin asetuksiin).

Omat huomioni AHCI-käyttöönotosta:
Oma tilanteeni oli juurikin edellä mainitun kaltainen, eli Windows oli asennettu PATA-tilassa olevalle SATA-väylän kiintolevylle.Tässä vaiheessa itselleni tuli uutena tietona, että AHCI voi olla käytössä vain tietyssä / tietyissä SATA-porteissa, riippuen tietenkin emolevystä.

Omasta koneestani AHCI-asetus löytyi BIOSissa kohdasta "SATA Configuration".  Sen sai päälle kahdesta asetuksesta: ensimmäinen asetus koski SATA portteja 1-4, toinen portteja 5-6. Koneessani oli ainoastaan yksi kiintolevy, se oli asennettu porttiin nro 3.
Omalla kohdallani AHCIn käyttöönotossa kävi siten, että BIOSin asetusten muuttamisen jälkeen, Windows ei enää käynnistynyt. Tietokone ei enää löytänyt käyttöjärjestelmän sisältämää kiintolevyä.
Ongelma johtui siitä, että CD-asema oli asennettu SATA-porttiin nro 1. Optiset levyasemat (ainakaan useimmat niistä) eivät tue AHCIa, joten AHCIn käyttöönotto porteille 1-4 ei toiminut oikein. Ongelma korjaus oli helppoa, siirsin CD-aseman SATA-porttiin nro 5 ja varmistin BIOSista, että portit 5-6 oli asetettu toimimaan PATA-tilassa.
Tämän jälkeen Windows käynnistyi normaalisti ja pääsin viimeistelemään AHCIn käyttöönoton (kohdat 7 ja 8).

Firmware
Seuraavaksi tein jälleen Muropaketin ohjeen mukaisesti ja varmistin, että SSD-levylle oli asennettu viimeisin firmware-päivitys. Tätä vaihetta helpotti kaapeli, jolla pystyin kytkemään SSD-levyn tietokoneen USB-väylään.

SSD-levyn tyhjennys
SSD-levyni oli uusi, joten hyppäsin yli ohjeen kolmannen vaiheen (levyn tyhjennys).

Kloonaus
Seuraavassa vaiheessa tehdää itse kloonaus vanhalta levyltä uudelle levylle.
Ennen kopioinnin aloitusta kannattaa huomioida, halutaanko vanha kiintolevy kopioida kokonaisuudessaan uudelle levylle vai kopioidaanko vanhalta levyltä ainoastaan käyttöjärjestelmän sisältävä osio(t).
Koko kiintolevyn kloonaus on yksinkertaisempi operaatio ja käy helposti Muropaketin ohjeen mukaisesti. Omalla kohdalla valinta osui jälkimmäiseen vaihtoehtoon, jossa kopioisin vain käyttöjärjestelmäosiot uudelle SSD-levylle. Tämän jälkeen voisin poistaa vanhalta levyltä turhaksi jäävät osiot ja antaa ne toisen osion käyttöön. Huomioitavaa on, että uudella kiintolevyllä on vähintään niin paljon tilaa, että kopioitavat osiot mahtuvat sinne. Ylimääräinen tila ei haittaa, se voidaan antaa käyttöjärjestelmälle tai siitä voidaan luoda uusi osio.

Kloonaus - Osiointi

Kopiointiin käytin Parted Magic -LiveCD:tä, joka sisältää kaksi hyvää työkalua: Muropaketin ohjeessa käytetyn Clonezillan ja osioinnin hallintaan tarkoitettu gpartedin.

1. Lataa ja polta Parted Magic -levy tai asenna se USB-tikulle
2. Asenna SSD-levy tietokoneeseen (sellaiseen SATA-porttiin, joka käyttää AHCIa)
3. Käynnistä tietokone Parted Magic -levyltä (tai USB-tikulta)
4. Valitse ruutuun ilmestyvästä valikosta Parted Magic
• Käynnistys kestää jonkin aikaa, odottele rauhassa. Jos käynnistit koneen CD-levyltä, kone sylkee levyn pihalle Parted Magicin käynnistyttyä
5. SSD-levylle on ensin luotava vanhaa kiintolevyä vastaavat osiot, jotta osioiden kopiointi olisi mahdollista. Käynnistä gparted (työpöydän kuvakkeesta "Partition Editor")
6. Ohjelman oikeasta yläkulmasta voit valita näytettävän kiintolevyn. Ota talteen osioiden koot levyltä, jonne Windows on asennettu. Osioita pitäisi löytyä kaksi, pienempi 100 megatavun järjestelmä-osio ja suurempi osio, jossa itse Windows sijaitsee
• Windows käyttää pienempää 100 megatavun osiota virhetilanteiden korjaamisessa. Gparted näyttää Flags-sarakkeessa tälle osiolle tekstin "boot"
7. Vaihda näkymä SSD-levylle oikean yläkulman valikosta.
8. Mikäli SSD-levy on uusi (alustamaton), on ensin luotava osiointitaulu. Valitse yläreunasta Device - Create Partition Table...
• Osiointitaulun tyyppinä on oletuksena msdos. Mikäli näin ei ole, valitse tyypiksi msdos.
9. Luo SSD-levylle uusi osio vasemman yläkulman New-nappulasta. Anna osion kooksi 100 MiB (tai kohdassa 6 talteen ottamasi järjestelmä-osion koko). Varmista myös, että tämä osio tulee levyn ensimmäiseksi osioksi, eli "Free Space Preceding" on 0 tai 1 (en ole ihan varma, onko tämä pakollista). Tyypiksi valitaan "Primary Partition" ja tiedostojärjestelmäksi "ntfs". Hyväksy asetukset painamalla "Add".
• Gparted ei vielä tässä vaiheessa luo uutta osiota, ne luodaan vasta sitten kun kaikki haluamamme asetukset on tehty.
10. Listassa näkyy uusi ntfs-tyyppinen osio. Klikkaa se aktiiviseksi ja valitse yläreunasta Partition - Manage Flags... Ruksaa kohta "boot" ja hyväksy muutos painamalla "Close".
11. Luo Windows-asennusta varten uusi osio klikkaamalla vasemman yläkulman New-nappulaa. Anna osion kooksi vähintään sama arvo, kuin vanhan kiintolevyn Windows osiolla oli. Suurempikin arvo käy. Osion tyypiksi valitaan taas "Primary Partition" ja tiedostojärjestelmäksi "ntfs". Otsikolla (label) ei ole väliä, voit antaa siihen vaikkapa tekstin "Windows". Kuittaa osio valmiiksi painamalla "Add"
12. Muita osioita ei Windowsia varten tarvita, voit hyväksyä uusien osioiden luonnit painamalla yläreunan nappia "Apply". Mikäli kuitenkin haluat vielä luoda uusia osioita, luo ne samalla tavalla kuin edellisessäkin vaiheessa. Muista hyväksyä muutokset lopuksi "Apply" nappulasta.

Omat huomiot
Lukiessani ohjeita Windowsin siirrosta levyltä toiselle, useimmissa ohjeissa oletettiin, että vanhan levyn kaikki tiedot kopioitaisiin uudelle levylle. Muropaketin ohjeessa mainitaan ohimennen osiolta toiselle kopiointi, mutta se jättää mainitsematta muutaman tärkeän huomion:
- Ensinnäkin, Clonezilla ei näe uutta kiintolevyä ennenkuin se on osioitu
- Toiseksi, Windows 7 jakautuu kahdelle osiolle, joista toinen täytyy asettaa käynnistysosioksi (boot) ja nämä osiot täytyy luoda uudelle levylle etukäteen.

Kloonaus - Kopiointi
Kopiointi tapahtuu pitkälti Muropaketin ohjeen mukaisesti. Clonezilla löytyy Parted Magicin työpöydältä nimellä "Disc Cloning". Kopiointitavaksi valitaan osiolta osiolle (part_to_local_part).
Osiot kopioidaan yksi kerrallaan, itse kopioin ensin järjestelmä-osion ja sen jälkeen Windows-osion. Clonezilla sammuttaa itsensä kopioinnin jälkeen, joten toisen osion kopiointia varten se käynnistetään työpöydältä uudelleen. Kannattaa olla erittäin tarkkana lähde- ja kohde-osioiden valinnassa!

Kun kopiointi on suoritettu, SSD on periaatteessa käyttövalmis. Tässä vaiheessa kuitenkin epäröin, sillä koneessa oli nyt kiinni kaksi kiintolevyä, joissa oli sama käyttöjärjestelmä. Uudelleenkäynnistyksen yhteydessä pitäisi luottaa siihen, että SSD-levyn Windows lähtisi käyntiin, eikä toisen kiintolevy Windows-osiot aiheuttaisi mitään ongelmia.
Pelasin varman päälle ja irrotin vanhan levyn koneesta:

1. Sammuta tietokone valitsemalla vasemman alakulman kuvake ja kohta "Log out". Ruutuun tulevasta ikkunasta valitaan "Shutdown the computer"
2. Irrota vanha kiintolevy koneesta (ota se kokonaan pois koneen sisältä, jotta voit myöhemmin kytkeä sen koneeseen kiinni SATA - USB -kaapelilla)

Ensimmäinen käynnistys
Ensimmäisen käynnistyksen yhteydessä Windows kertoo, että käynnistys ei onnistu ja se pitää korjata. Ruutuun tulee myös ohje, miten se tehdään:

1. Laita Windows 7 asennuslevy CD-asemaan ja käynnistä tietokone uudelleen.
2. Käynnistä tietokone asennuslevyltä painamalla mitä tahansa nappia näppäimistöltä, kun sitä pyydetään.
3. Windowsin asennus lähtee käyntiin. Asennuksen aloitusruudussa valitaan vasemmasta alareunasta kohta "Repair your computer" (suomenkielisessä versiossa "Korjaa tietokone").
4. Korjauksen jälkeen tietokone pyydetään käynnistämään uudelleen. Tehdään niin.
5. Anna tietokoneen käynnistyä normaalisti kiintolevyltä. Ennen Windowsin käynnistystä ruutuun tulee CHKDSKin käynnistysilmoitus. Anna CHKDSKin tehdä tehtävänsä, lopuksi se käynnistää Windowsin.
6. Windowsin käynnistyttyä ruutuun tulee ilmoitus, jossa pyydetään käynnistämään tietokone taas uudelleen (jotta CHKDSKin muutokset tulevat voimaan), käynnistetään kone vielä kerran uudelleen.
7. Nyt Windowsin pitäisi käynnistyä alusta loppuun normaalisti ja voit viimeistellä asennuksen Muropaketin ohjeen mukaisesti (tarkista TRIM-asetus, ota levyneheytys ja indeksointi pois SSD-levyltä).
8. Tässä vaiheessa voit myös laittaa vanhan kiintolevyn koneeseen kiinni USB-kaapelilla ja poistaa sieltä turhaksi jääneet Windows-osiot. Osioiden poisto onnistuu Disk Managementissa (Levynhallinta suomenkielisessä versiossa).
9. Kun osiot on poistettu, sammuta tietokone ja asenna vanha kiintolevy takaisin koneeseen kiinni.

Huh, valmista tuli.
Kohtaamani ongelmat eivät olleen kovinkaan suuria, mutta kuitenkin sellaisia, joihin paloi paljon aikaa. Clonezilla hoiti kopioinnit noin puolessa tunnissa, mutta koko operaatioon paloi aikaa nelisen tuntia. Toki olisin voinut oikaista muutamassakin kohdassa, mutta varman päälle pelaaminen rauhoitti mieltä sen verran, että se oli vaivan arvoista.