Viiden kirjaimen lupaukset - mietintää 5G:stä

Paljonko asiaa mahtuu viiteen samanlaiseen kirjaimeen? Ilmeisesti paljonkin, mikäli seuraa keskustelua julkisuudessa, jossa 5G:stä on muodostunut iso juttu, The Next Big Thing. Asiaa korostaa varsinkin se, että 5G:stä keskustellaan paljon myös tekniikan alan ulkopuolella.

Uusi tekniikka tulee mahdollistamaan asioita, joista tähän saakka on vain kuviteltu, mm. 4K ja 8K -kuvan vastaanottamisesta tulee mahdollista (Mikrobitti), esineiden internetistä tulee todellisuutta laajemmassa mittakaavassa ja erilaisten robottien etäohjaus toimii viiveettömästi (Elisa). Nopeamman tiedonsiirron lisäksi 5G tuo siis mukanaan ruuhkattomat sekä viiveettömät yhteydet. Yksi 5G tukiasema pystyy palvelemaan suurempaa määrää laitteita ja verkkoviiveet painuvat yksittäisiin millisekunteihin.
Kyseessä on iso mullistus, jollaisesta puhuttiin yhtä laajasti viimeksi 3G:n yhteydessä. Tuolloin tavoitteena oli saada internet-yhteys ja sen tarjoamat multimediapalvelut kaikkien saataville (Iltasanomat, 1999).

Mistä 5G:ssä oikeastaan on kyse? Mihin lupaukset nopeuksista ja uusista palveluista oikein perustuvat? En ole langattoman verkkotekniikan enkä matkapuhelintekniikan asiantuntija, mutta yritetään ottaa selvää.

Lupaukset voisi mielestäni kiteyttää kahteen uuteen asiaan, arkkitehtuuriin ja taajuuksiin.

5G:n arkkitehtuuri rakentuu aiemman 4G:n päälle (DNA, sivu 9). Tämä on järkevää, sillä se mahdollistaa yhteensopivuuden vanhemman sukupolven kanssa. Lisäksi 4G verkkoja voidaan osittain päivittää 5G:n ominaisuuksilla, jolloin operaattorien investointikustannukset pysyvät maltillisena.

Arkkitehtuuri tuo mukanaan mm. verkkojen virtualisoinnin ja viipaloinnin.
Virtualisointi laskee operaattorien investointikustannuksia edelleen, sillä se mahdollistaa tukiaseman ohjelmistojen ajamisen virtuaalikoneilla. Yksi tehokas palvelin riittää toimimaan isäntänä useammalle virtuaaliselle koneelle, joissa ajetaan 5G:n tarvitsemia ohjelmistokomponentteja.
Viipalointi muistuttaa tavallaan priorisointia, paljon kaistaa käyttävälle asiakkaalle voidaan antaa enemmän kapasiteettia käyttöön. 5G:n myötä kapasiteetin hallinnasta tulee luotettavampaa. Paljon kaistastaan maksava asiakas saa todennäköisemmin paremmin vastinetta rahalleen.

Uskon kuitenkin, että markkinointipuheista isompi osuus nojaa 5G:n uusiin taajuuksiin. Kun luvataan kattavaa IOT-laitteiden verkkoa ja suuria nopeuksia samassa lauseessa, tarkoitetaan oikeasti kahta eri asiaa.

5G:n kohdalla ei voida puhua enää yksittäisestä taajuudesta tai taajuusalueesta.
Virallisessa standardissa määritellään kaksi taajuusaluetta, FR1 ja FR2 (Wikipedia). FR1 koostuu taajuuksista, jotka sijaitsevat 6 GHz alapuolella, FR2 sisältää yli 24,5 GHz taajuudet. Itse miellän 5G:n kolmena eri taajuusalueena: matalat alle 1 GHz -taajuudet, nykyisten verkkojen kaltaiset n. 2-3 GHz taajuudet ja millimetriaallot yli 24,5 GHz:ssa.

Lupaukset IOT-laitteiden paremmasta toimivuudesta perustuvat matalimpiin, alle 1 GHz taajuuksiin. Tällöin saadaan hyvä kattavuus isohkolle alueelle (vrt. radioaallot n. 100 MHz). Kääntöpuolena tällä taajuudella on tiedonsiirtonopeus, joka ei ole kummoinen.

Kirjoitushetkellä Suomessa olemassa olevat 5G verkot käyttävät vanhemman 4G:n kaltaisia taajuuksia. Taajuusalueita on kolme 2GHz, 2,6GHz ja 3,5GHz, joista kaksi ensimmäistä ovat myös 4G:n käytössä (Traficom). Suuremmat nopeudet muodostuvat kehittyneestä tekniikasta ja varsinkin uudesta 3,5GHz taajuusalueesta. Nopeutta on, mutta 4G:stä tutut kuuluvuusongelmat vaivaavat uutta taajuusaluetta vieläkin pahemmin. Vanhemmalla 4G signaalilla on paikoittain ongelmia päästä läpi jopa ikkunalaseista, uusissa julkisrakennuksissa tämä onkin otettu huomioon nk. RF-aukoilla (Valtioneuvosto, sivu 12). 5G:n kohdalla onkin lähdetty antennitv:n tielle, asiakas saa talonsa kylkeen uuden antennin (Bittimittari, Petteri Järvinen), jolloin rakennuksen seinää ei tarvitse läpäistä.

Mutta entäs ne etäohjattavat dronet? Ymmärtääkseni juuri tähän kiteytyy 5G:n huikeimmat lupaukset. Yli 24,5 GHz taajuudella toimivan verkon tuomat valtavat nopeudet ja viiveettömyys antaisivat mahdollisuuden tarkkaan etähallintaan vaikkapa kirurgirobottia varten (Etteplan, sivuhuomautuksena: mistähän tämä etäkirurgian mahdollisuus alunperin lähti liikkeelle, nyt se muistetaan aina mainita 5G:n yhteydessä?). Tämä on mielestäni 5G:n suurin sudenkuoppa. Millimetriaaltojen kantavuus lasketaan kymmenissä, mahdollisesti muutamassa sadassa metrissä. Esteitä tukiaseman ja asiakkaan välillä ei saa olla, sade- tai lumikuurokin aiheuttavat ongelmia. Julkisuudessa annetaan ymmärtää, että nämäkin esteet olisivat voitettavissa (Networkworld), mutta nopeuden ja verkkoviiveen kustannuksella (toisinsanoen, korkeamman taajuuden hyödyt menetetään, miksei samantien käytettäisi alempaa taajuutta?).

Itseajava auto 5G verkossa, jatkuvasti kytköksissä verkkoon? Tuskin. Millimetriaaltojen verkkoa varten tarvitaan tukiasemia lähes jokaiseen katuvalotolppaan. Millä ne tukiasemat kytketään verkkoon, valokuidulla? On toki mahdollista käyttää vaikkapa suunta-antenneja tukiasemien datan välittämiseen eteenpäin toiselle tukiasemalle, mutta suurella todennäköisyydellä verkkoviive kasvaa ja jokatapauksessa valokuituverkko tarvitaan lähelle tukiasemaa. Nykyisiä operaattoreita valokuitu ei juurikaan enää kiinnosta, joten tällaiset suunnitelmat voinee unohtaa, Espoon LuxTurrim-verkkoa lukuunottamatta (Osto & logistiikka).

”Raideliikenteessä 5G tarkoittaa nopeita ja toimivia yhteyksiä liikkuvassa junassa sekä esimerkiksi turvallisuusriskien pienentämistä” (Traficom)

Juniin paremmat yhteydet 5G:llä? Mahdollisesti pääkaupunkiseudun paikallisjuniin sellaiset voidaan toteuttaa, muualle parannukset kuulostavat utopistisilta. Nykyisissa junaverkoissa on kapasiteettiongelmia, mutta suurempi ongelma taitaa olla 4G ja 3G verkon kattavuudessa, jota ei ole keskellä metsää.

Uuden sukupolven verkko tuo mukanaan uusia mahdollisuuksia uusille palveluille. Olisi kuitenkin toivottavaa, että visioissa olisi edes jonkinlaista realismia. 3G verkon odotettiin tuovan jotain täysin uutta ja mullistavaa jokaisen elämään. Se toi paljon, mutta esimerkiksi videoiden ja striimien katselu kännykällä on yleistynyt vasta 3,5G ja 4G aikakaudella (asiaan on vaikuttanut osaltaan myös puhelimien kehitys).
5G ei mullista elämää samalla tavalla kuin vaikkapa siirtyminen Laserdiskistä BluRay:hin. Se on jatkumoa verkkotekniikan kehityksessä, jossa kivutaan porras kerrallaan eteenpäin.

Uusi versio saatavilla, päivitätkö vai itket ja päivität?

Automaattiset ohjelmistopäivitykset taisivat arkipäiväistyä Microsoft Update -toiminnon myötä. Käyttäjät saivat vihdoin ajastetusti ja täysin automaattisesti kaikki tärkeät suojauspäivitykset Windowsiin. Vähitellen update-toiminto laajeni ja se sisälsi myös ns. suositeltuja päivityksiä, pian listaan lisättiin myös muut Microsoftin tuoteperheen ohjelmistojen päivitykset.

Alkuperäinen ajatus tärkeiden päivitysten nopeasta levityksestä tehosi silloiseen ongelmaan, laajoihin kampanjoihin, joissa levitettiin erilaisia viruksia, troijalaisia ja muita matoja. Pääasiallisena levityskanavana toimi sähköposti, joskus käytiin koputtelemassa suoraan nettiin kytketyn verkon portteja. Oli jo aikakin korjata ongelma ja automatisoida tärkeiden suojauspäivitysten nopea ja tehokas jakelu loppukäyttäjille.

Sitten asiaan herättiin muuallakin ohjelmistoteollisuudessa. Heidän ohjelmistonsa sisälsivät tietoturva-aukkoja, joiden tilkitsemiseen tarvittiin käyttäjältä tarkkaavaisuutta, jotta hän huomaisi ohjelmiston valmistajan julkaiseman tietoturvavaroituksen ja päivittäisi sen uudempaan versioon. Pian toimintoa laajennettiin tietoturvapäivitysten ulkopuolelle. Valmistajille aiheutti tuskaa ylläpitää ohjelmiston vanhempia versioita, helpommalla päästäisiin kun käyttäjät pysyisivät aina uusimmassa versiossa.

Nykypäivänä automaattipäivitykset ovat normaali tapa toimia. Niin käyttöjärjestelmät, ajurit kuin muutkin ohjelmistot etsivät itse päivityksensä ja ainakin ilmoittavat käyttäjälle saatavilla olevasta päivityksestä. Yleistymään päin on myös toiminto, jossa ohjelmisto päivittää itsensä sen enempiä kyselemättä. Itseäni tässä häiritsee se, että tälläinen toiminto löytyy nykyään joka paikasta ja aiheuttaa yhä enenevissä määrin aina vain hankalampia ongelmia. "Mitä pahaa siinä on ?", minulta kysytään kun yritän selittää asiaa, "sehän parantaa sitä paljon puhumaasi tietoturvaa". Tässä kohdin kannattaisi erotella kaksi asiaa toisistaan, tietoturva ja uudet ominaisuudet.

Kyllä, tietoturvan parantaminen on erittäin tärkeää ja olisi suotavaa, että tietoturvaan liittyvät korjaukset tapahtuisivat mahdollisimman automaattisesti. Mutta, miten usean päivityksen taustalla on nykyään tietoturvan parantaminen?

Uusien ominaisuuksien pakkosyöttäminen ja vanhempien ominaisuuksien poistaminen on päivitysten tärkein syy nykypäivänä. Ohjelmistokehittäjät haluavat eroon ominaisuuksista, joita on hankalaa tai kallista ylläpitää, joten ominaisuus otetaan pois seuraavasta versiosta ja samalla tuodaan jotain uusia toimintoja, jotta käyttäjä ei huomaisi menettävänsä mitään. Automaattinen päivitys pitää huolen siitä, että myös ko. toimintoa tukevista järjestelmistä päästään nopealla aikataululla eroon.

Uusien ominaisuuksien käyttöönotosta ei kysytä, ne tuodaan uuteen versioon, halusit tai et:
- Nyt olisi tarjolla uusi hieno toiminto X, joka auttaa sinua koko ohjelman käytön ajan.
- No, en koe moista tarpeelliseksi
- Ei se mitään, tässä se tulee kuitenkin, ole hyvä!
- Ahaa, saisiko sen jotenkin pois päältä?
- Ei tietenkään. Se parantaa tutkimusten mukaan käytettävyyttä ja yhtenäistää sovelluksen toimintaa muiden ohjelmistojen kanssa!
- Toimiihan se myös tässä edellisen sukupolven laitteistossa?
- Tietenkin toimii! Ehkä se vähän hidastaa koko ohjelmiston toimintaa käyttökelvottomaksi...

Paras (tai pahin) esimerkki taitaa olla Windows 10. Verkosta löytyy lukuisia kertomuksia siitä, miten PC:lle yhtäkkiä ilmestyy ilmoitus uuden Windowsin asennuksesta. Kyseessä täytyy olla viime vuosien härskein yritys levittää omaa ohjelmistoa viruksen lailla kaikkiin laitteisiin ja päästä sen jälkeen kertomaan lehdistölle, miten tilastot osoittavat uuden Windowsin suosiosta.

Microsoft yrittää kaikin tavoin saavuttaa Applen mallin, jossa uusi versio tuodaan vanhan tilalle ja vanha jää melkein käyttökelvottomaksi. Näin saadaan laskettua ylläpitokustannuksia, kun vanhempaa versiota ei tarvitse enää tukea entiseen malliin. Uusi Windows-versio pakkosyötetään käyttäjille, jotta vanhemmista versioista päästäisiin mahdollisimman nopeasti eroon. Päivityksen jälkeen on paljon helpompaa tuoda koko ajan uusia versioita tilalle, koska Win 10 on rakennettu tämän ajatuksen pohjalta. Sen ei ole tarkoituskaan toimia samalla tavalla itsenäisenä ohjelmistona, kuten vaikkapa Windows 7.

PC maailma on kuitenkin täysin poikkeava Applen vastaavaan verrattuna. Esimerkiksi laitteistokanta on pirstaloitunut täysin erilleen. On miltei mahdotonta löytää kahta täysin toisiaan vastaavaa kokoonpanoa, jopa saman läppärimalliston sisällä voi olla vaihtelua käytetyissä komponenteissa. Toinen ero löytyy käyttötavoista.

Apple-maailmassa on totuttu siihen, että uuden laitteisto- tai ohjelmistoversion julkistamisen jälkeen vanha versio jää käytännössä kokonaan ilman huomiota. Uusi versio joko päivitetään vanhan tilalle tai vanha laite heitetään pois ja ostetaan uusi tilalle. Tämän kuplan ulkopuolella on kuitenkin toimittu siten, että uudet versiot ovat lähes aina vapaaehtoisia. Mikäli uusi versio ei jostain syystä miellytä tai se ei toimi oikein, jatketaan vanhemman version käyttämistä, se on edelleen täysin turvallista ja tuettua.

"Älylaitteiden" yleistymisen myötä, automaattipäivityksestä on tullut monelle arkipäivää. Sovellus omassa kännykässä ei enää suostu toimimaan, ellei sitä päivitä uudempaan. Uusi versio saattaa olla käyttämässäsi puhelimessa hitaampi, eikä sen käyttöliittymä enää mahdu kunnolla puhelimesi ruudulle, mutta pakkohan se on päivittää tai lakata käyttämästä kyseistä sovellusta kokonaan.

Perimmäinen ajatus turvallisista ohjelmistoista on heitetty romukoppaan ja tilalle on tuotu laiskempien ohjelmistokehittäjien toiveuni. Turvallisuus on pikemminkin heikentynyt, sillä uusiin versioihin tuodaan paljon uusia toimintoja, joita ei ehditä testaamaankaan kunnolla. Kehitys on jatkuvaa aaltoliikettä, ehkäpä tämänkin asian suhteen palataan joskus taas hieman järkevämpään malliin.

Nokia - Disconnecting Finland

Nokia Oyj, Pörssitiedote 11.2.2011 kello 9.30

Nokia ja Microsoft kertoivat tänään suunnitelmastaan ryhtyä laajaan strategiseen kumppanuuteen, joka yhdistäisi yhtiöiden toisiaan täydentävät vahvuudet ja osaamisen uuden maailmanlaajuisen mobiiliekosysteemin luomiseksi.

Nokia teki sen, mikä oli tavallaan odotettua, mutta joka tuli silti kaikille yllätyksenä. Täysipainoinen kumppanuus Microsoftin kanssa oli liike, jota vain hyvin harva osasi odottaa.

Menneen viikon aikana on nähty monenlaisia reaktioita. Nokian kurssi painui pohjalukemiin, nettifoorumit ovat pullollaan kommentteja huonosta strategiasta ja Elopia pidetään Microsoftin lähettämänä Troijan hevosena. Amerikan puolella nähdään toisenlaisia kommentteja, jossa yhteistyötä pidetään Suomen etuna ja Microsoftin riskinä (Nokia voisi heidän mukaan helposti vaihtaa Androidiin, mikäli yhteistyö ei tuo kaivattuja tuloksia). Yhteistä suurimmalle osalle mielipiteistä ja näkemyksistä on, että molempien yritysten tulevaisuus nähdään enemmän tai vähemmän synkässä valossa.

Kuten edellisessä kirjoituksessani mainitsin, Microsoftin onnistumiset ja näytöt mobiilipuolella ovat vähissä. Näin ainakin voidaan sanoa kuluttajille tarkoitetuista puhelimista ja niiden ominaisuuksista. Näyttääkin siltä, että Microsoftin kompurointi antaa kuvan siitä, minne Nokian ja Microsoftin yhteenliittymä voisi olla menossa.
Yritysmarkkinoilla matkapuhelinten markkinaosuudet eivät ole niin selviä kuin kuluttajapuolella. Yksi yritys käyttää Nokialaisia, toinen iPhoneja, kolmas BlackBerryjä ja neljäs (suurin osa yrityksistä) käyttää edellä mainittuja sekaisin. Profiloituminen yrityspuolelle saattaisi olla mahdollisuus, jossa Microsoftin tuotteiden maailmanlaajuista levinneisyyttä voidaan käyttää hyödyksi. Erilaiset sähköpostipalvelut ovat jo arkipäivää, mutta integrointi mm. SharePoint-ratkaisuihin tai parempi Office-integraatio saattaisi houkutella yrityksiä valitsemaan Nokialaisen pääasialliseksi kapulaksi. Windows Phonen sudenkuopat (mm. todellisen moniajon ja muokkausmahdollisuuksien puute sekä ohjelmistokehityksen maksullisuus) eivät ole merkittäviä ongelmia yrityskäytössä olevissa puhelimissa. Keskitetty hallinta, tietoturvallisuus ja vahva integraatio yrityksen omiin järjestelmiin sen sijaan toisivat merkittäviä etuja kilpailijoihin nähden.

Kävi liittoumassa miten tahansa, yksi asia selvisi kaikille heti perjantain tiedotustilaisuuden aikana. Liittoutumisen ensimmäiset häviäjät näyttävät olevan Nokian suomalaiset työntekijät ja Nokian Symbianiin keskittynyt alihankintaverkosto. Nokia on mukana Windows Phonen kehitystyössä, mutta resursseja tarvitaan merkittävästi vähemmän kuin ennen. Toki tämä luo samalla tilaisuuden luoda uutta yritystoimintaa ICT-sektorille, joka oli ennen keskittynyt melkein kokonaan Nokian ympärille.
Yksi liittouman suurimmista häviäjistä on kuitenkin Suomi, valtiona. Nokian riippuvuus suomalaisesta osaamisesta pieneni kertaheitolla minimiin ja samalla Nokian pääkonttorin sijainnin kyseenalaistamisesta tuli taas askeleen verran helpompaa. Voin kuvitella skenaarion, jossa lähivuosien aikana Suomi tulee tekemään kaikkensa, jotta Nokia pysyisi rajojemme sisäpuolella. Näiden toimenpiteiden avulla Nokia saadaan pysymään Suomessa muutaman vuoden pidempään, jonka jälkeen konttori siirretään pienen yritysverotuksen Irlantiin (mikäli Irlannin talous on kunnossa) tai rapakon taakse Amerikkaan.

Nokia oli 1990-luvulla yksi suurimmista talouden vetureista Suomessa ja se toi kännykän jokaisen suomalaisen taskuun. 2000-luvulla menestys jatkui ja vielä tänäkin päivänä monessa osassa maailmaa kännykkä on sama kuin Nokia. Viimeistään nyt on kuitenkin aika siirtää katseet eteenpäin ja keskittyä uusien innovaatioiden kehitykseen.

N.O.K.I.A - National Organization of Known and Incompetent Amateurs ?

Perustaessani tätä blogia, ensimmäisen kirjoitukseni aiheena piti olla Nokia. Aioin kirjoittaa siitä, miten median näkemys Nokiasta on kääntynyt päälaelleen viimeisten vuosien aikana ja matkapuhelinmarkkinoita hallitsevan Applen voittokulkua ei näyttänyt pysäyttävän mikään. Tuolloin nettipalstoilla huhuttiin myös Nokian toimitusjohtajan vaihdoksesta, jota en siihen aikaan uskonut tapahtuvan.

Nyt, joitakin kuukausia myöhemmin, täytyy ihmetellä, miten nopeasti asiat ovat muuttuneet. Nokian toimitusjohtaja vaihtui ja tilalle valittiin Microsoft-leirin kanadalainen Stephen Elop. Googlen Android-puhelimet nousivat markkinajohtajaksi ja Apple pysyy tiukasti Googlen kannoilla. Markkinoilla on myös uusia, ennestään tuntemattomia laitevalmistajia, jotka kaappaavat isoja markkinaosuuksia halvempien puhelimien osalta. Jokin sentään säilyi ennallaan, Microsoftin mobiilikäyttöjärjestelmä ei vieläkään ota tulta alleen.

Seuraava vaihe Nokian (ja samalla Suomen) historiassa saattaa alkaa kuluvan viikon perjantaina (11. helmikuuta). Tulosjulkistuksen yhteydessä, muutama viikko sitten, Elop ei antanut tarkempia tietoja Nokian tulevaisuudesta ja niitä saataneen odotella perjantaina pidettävään sijoittajatapahtumaan saakka. Huhujen mukaan Nokian johtokunta olisi menossa pitkälti uusiksi ja amerikan mantereelle pystytettäisiin jonkinlainen virtuaalinen pääkonttori. Symbian ja Meego olisivat historiaa ja tilalle otettaisiin Microsoftin käyttöjärjestelmä tai vaihtoehtoisesti Android.

On totta, että Nokia tarvitsee muutoksia pysyäkseen maailman johtavana matkapuhelinvalmistajana. Nokian merkitystä Suomelle ei voi kuitenkaan vähätellä. Puheet Nokian siirtymisestä rapakon toiselle puolelle olisi voinut kuitata käden heilautuksella viime vuoden vastaavaan aikaan. Nyt tilanne on täysin toinen ja huhut siirtymisestä vain kasvavat päivä päivältä. On käytännössä varmaa, että Nokia ei siirry lähitulevaisuudessakaan Suomesta minnekään, mutta paine siirtymiselle on kasvamaan päin.
Symbianin vaihtaminen Androidiin tai Windows Mobileen ja Meegon kehityksen lopettaminen tarkoittaisi Nokialle lopun alkua. Androidin kohdalla Nokian tehokas logistiikkaketju saattaisi antaa pientä etua kilpailijoihin nähden, mutta pelkkänä laitevalmistajana Nokialla ei olisi pitkää tulevaisuutta edessään. Viimeistään siinä vaiheessa pääkonttori siirtyisi muiden tehtaiden mukana Kiinaan ja pian tämän jälkeen jokin toinen matkapuhelinyhtiö ostaisi kilpailijansa pois markkinoilta.
Moni pitää Microsoftin Windows Mobilea Nokialle hyvänä vaihtoehtona (lähinnä Elopin vuoksi), mutta Microsoftin rimpuilu matkapuhelimissa ei ole vakuuttanut. Vaikka Microsoft on täysiverinen ohjelmistotalo, sen kehitystyön tulos mobiilissa maailmassa ei ole ollut kovinkaan merkittävää.

Fakta: Symbian on yksi suurimmista syistä Nokian viime vuosien huonoon menestykseen
Fakta: Symbian on Nokian ainoa valttikortti matkapuhelinmarkkinoilla.

Symbianin kehitys jäi vuosiksi paikoilleen ja Nokia on sen vuoksi jäänyt pahasti alakynteen. Peli ei ole kuitenkaan vielä menetetty, sillä kunnollinen Symbianin uudistaminen voisi kääntää kelkan takaisin tuttuun suuntaan. Tuotekehityksen kohdentaminen Symbianiin ja sitä kautta käyttökokemuksen parantamiseen palauttaisi Nokialaiset takaisin ihmisten taskuihin.

Voimme vain toivoa, että perjantaina julkistettavat uutiset palauttaisivat uskon Nokian omaan kehitystyöhön ja tien takaisin huipulle.

Älykästä tekniikkaa

Nykyään tuntuu olevan muotia kehua uutta tekniikkaa älykkääksi. On älyvaatetta, älypuhelinta, älytaloa ja isommassa mittakaavassa olevaa älykästä sähköverkkoa.

Mutta mikä on oikeasti älykästä tekniikkaa ja miten se määritellään? Onko esimerkiksi vaate, joka näyttää huoneen lämpötilan, oikeasti ns. älyvaate tai voiko kännykkää kehua älykkääksi, jos sillä voidaan ajaa erilaisia ladattavia sovelluksia ja pelejä?

Pelkkä lämpötila-anturin lisääminen vaatteeseen tuskin tekee siitä vielä älykästä (http://www.hilavitkutin.com/2009/02/16/temperature-sweater-nayttaa-lampotilan-hihassa/). Jos vaate osaisi ulkolämpötilan perusteella toimia kesähelteellä ja talvipakkasella tarpeen mukaan jäähdyttimenä tai lämmittimenä, pystyisi kastuttuaan kuivaamaan itsensä muutamassa sekunnissa ja se pystyisi kasvamaan tai kutistumaan kulloisenkin käyttäjän mittojen mukaan, voitaisiin puhua hieman fiksummasta vaatekappaleesta.

Sama pätee myös älykkäseen sähköverkkoon. ABB:n verkkosivuilla (http://www.abb.fi/cawp/seitp202/6afcff3a8bdad9f8c12575b0002e65c4.aspx) kerrotaan seuraavaa:

Perinteistä sähköverkkoa on pidetty yhtenä merkittävimmistä 1900-luvun teknologisista luomuksista. Ikävä kyllä, nykysilmin se on kuitenkin verraten tyhmä ja passiivinen. Sähköä virtaa yhteen suuntaan keskitetysti suurista voimalaitoksista loppukäyttäjille. Verkon ainoa työ on ollut energian jakelu. Sähkön tuotanto, jakeluverkko ja kuormat on nähty erillisinä prosesseina.

Älykäs sähköverkko on asiakasvetoinen markkinapaikka hajautetulle energiantuotannolle ja kuluttajille. Sille on tyypillistä tarkasti hallittu, aktiivinen ja monisuuntainen energiavirta. Kaikki tapahtuu reaaliaikaisesti. Se sopeutuu, skaalautuu, ennakoi ja korjaa itseään automaation avulla. Älykäs verkko on myös erittäin luotettava ja turvallinen.

Se, että verkkoon voidaan tuottaa sähköä hajautetusti tai että sitä voidaan skaalata tarpeen mukaan, voi tuskin sanoa älykkääksi. Oikeastaan parempi kuvaus ABB:n tulevaisuuden visiolle olisi sähköverkon käytön monipuolistaminen. Eihän ABB:n visiossa ole sinänsä mitään vikaa, on hienoa että sähköverkon käyttö tehostuu. Mutta miksi ihmeessä tälläistä järjestelmää pitäisi sanoa nykisen trendin mukaisesti älykkääksi?

Entä nykyiset matkapuhelimet, milloin ne muuttuivat älykkäiksi ja missä niiden raja menee? Esimerkiksi Nokian suositussa 5110-mallissa oli mukana matopeli, mutta se ei ollut älykännykkä. Entä jos puhelimeen olisi voinut ladata matopelin erikseen? Vai olisiko kyseinen malli tarvinnut vielä internet-yhteyden, jonka jälkeen kapulasta olisi tullut yhtäkkiä älypuhelin?
Mitkä ovat puhelimen älykkäitä piirteitä? Muistan lukeneeni eräästä artikkelista, että jopa kosketusnäyttö olisi yksi nykypäivän älypuhelimen tunnusmerkeistä!

Uudet keksinnöt ja teknologiat luovat uusia mahdollisuuksia ja helpottavat elämää monin eri tavoin, se on selvää. Älykkäistä järjestelmistä on kuitenkin liian aikaista puhua ja sellaiset järjestelmät, joita voidaan oikeasti sanoa älykkäiksi, ovat vielä odottamassa keksijäänsä.